Siirry pääsisältöön

Katsaus vuoteen 2024

Satovuoteen valmistautuminen alkaa käytännön toimien osalta edellisenä kesänä. Oikeastaan mietimme maankäyttä paljon pidemmän aikaa eteenpäin, mutta konkreettisten toimien osalta edellinen kesä on tärkeä.  Kesälle 24 päätimme kokeia omaa taimikasvatusta ja keräsimme kaikkiaan 8000 pistokasta. Syynä tähän ennenkaikkea se, että saimme ulkolaisista taimista mustalaikku-nimsen sieniaudin ja jouduimme hävittämään koko istutusalan.  Allaolevat taimet  eivät ole itse keräämiä, vaan kevään 24 istutuksiin ostettuja. 

Ensimmäinen yrityksemme kasvattaa itse istutustaimemme,

Toinen asia, mitä mietimme, oli pensasmustikan viljelykokeilu. Rieska-leaderilla oli avustusrahaa, jonka ajattelimme sopivan täsmälleen tällaiseen kokeiluun. Anomuksemme menikin paikallisesti läp, mutta ELY-keskus torppasi sen. Olen jokseenkin varma, että missä tahansa muussa EU-maassa se olisi mennyt läpi. Olemme tulleet siihen tulokseen, että mitkään yritystuet eivät koske maanviljelyä. Mutta joka tapauksessa meillä sattui olemaan pelto, joka Ph:ltaan oli mielestämme sopiva kokeluun ja kävimme tutustumassa useisiin pensasmustikkaviljelmiin ja tilasimme 6:tta eri lajiketta pensasmustikkaa ja lisäksi hunajamarjaa.



Tutustuimme useisiin pensasmustikkaviljelmiin Turun ja Oulun väliltä.

Syksy -23 oli marjanviljelijöille huono, kuten monet varmaan tietävät. Satoi paljon, maa oli märkä ja sitten tuli lumettomaan maahan kovat pakkaset. Meillä kärsivät sekä mansikat että vadelma. Juuristo ei ollut ehtinyt valmistautua talveen ja ainoastaan keväällä -23 istutettu alue antoi satoa kohtalaisen hyvin. Meidän ensimmäinen taimenkasvatuskokeilu päättyi surkeasti. 8000;sta taimesta 3 kpl jäi henkiin. 

Keväällä koitin malttamattomana jouduttaa kesän tuloa ja kylvin pienelle alueella mansikkaa tuhkaa ja roiskin kertaalleen käytettyä luomumultaa hangen päälle. Kun hanget sitten sulivat, levitimme yhden rullan hallaharsoa tarkoituksena jouduttaa satoa. Meillä oli ollut kerran Wanhan Woiman päivillä myynnissä mansikkaa ja ajattelimme, että tällä konstilla varmistaisimme ensimmäiset mansikat tuohon aikaan. Niin sitten kävikin.
Harsoa ja hiekkasäkkejä. Uusi kokeilu meillä. 

Keväällä meillä sattui vielä ylimääräistä harmia. Hieman meidän alapuolelle tuli poikkeuksellisen suuri pato. Kasteluvesipumppaamo jä veden alle niin paljon, että korkealle laitettu pumppu ja vielä korkeammalle laitettu taajuusmuuttaja jävät veden alle ja vaurioituvat käyttäkelvottomiksi. Kanalakin joutui veden valtaan ja teetti meillä ylimääräistä työtä, kun jouduimme vaihtamaan eristeitä. Siirsin pumppaamon metriä korkeammaksi ja muuta en voi asian suhteen tehdä. Kas kun pumppaampn pitää olla veden äärellä, kun se on juuri se juttu. 





Tuo aita on talomme akkunan takana.

Jatkan tästä seuraavalla kerralla.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Katsaus vuoteen 2024, osa 3

  Keväällä 2024 meillä oli mahdollisuus apuun ja Harri oli meillä traktorimiehenä kuukauden ajan. Kastelujärjestelmässä oli niin paljon työtä, että apu oli tarpeen. Ne maat, joilla ei ole marjoja, kylvetään  muutoin ajatellen maanparannusta. Jos seuraavana keväänä on tarkoitus istuttaa mansikkaa tai jotain muuta, sitten yksivuotinen viherlannoitusseos tai kauraa. Jos tiedossa on, että seuraavaan marjanistutikseen on pidempi aika, sitten kyseeseen voi tulla monivuotinen viherlannoitusseos. Olemme kantapään kautta oppineet, että monivuotisen viherlannoituksen jälkeen pelto on muokkauksen jälkeen niin turppainen, että penkkien teko on erittäin vaikeaa.  Harri korjailee "Hitec"-karhiamme. Kauraa meillä on ollut jo useampana vuotena. Pääsimme toki aluksi kovinkin helpolla, kun naapurimme Tomi pui ja kuivasi kauran meille ja syötimme ne kanoille. -23 sitten puimme ihan oikeasti ja kuivasimme sekä myimme sen Ylivieskaan. Kustannukset ylittivät tuotot, niinpä nyt kaura on pelkäst...

Kevättä rinnassa?

  30.11.-23 otettu kuva.  En pidä  pimeästä talvisydämestä lainkaan. Mutta sekin on kestettävä, jos aikoo nähdä taas uuden kevään ja kesän. Tätä kirjoittaessani on kuitenkin jo helmikuun loppu ja päiväkin on pidentynyt jo huomattavasti siitä, mitä se on lyhyimmillään ollut. Valo on se mikä saa minun vereni taas kiertämään kunnolla. Niinpä sain aikaiseksi pitkästä aikaa taas kirjoittaa jotakin tilamme asioista.  Talvella on aikaa koittaa myydä niitä tuotteita, joita meillä on jäänyt myytääväksi. Viime kesän hunajasato oli meillä n. 20% normaalista sadosta ja myytävä hunaja loppuikin jo jouluna. Siitepölyä sen sijaan tuli normaalisti ja sitä kyllä riittää meillä kesään. Ei niinkään sen takia että sitä olisi paljon, vaan lähinnä sen vuoksi ttä harva ymmärtää, kuinka upean terveellinen tuote mehiläisten keräämä siitepöly on. Lisäksi meillä on jonkin verran pakastettua vadelmaa, vadelmahilloa, luomumarjamehua ja joitakin muita tuotteita pieniä  määriä. Marikan tekemi...