Arvolan Luomutila

Vaikka kesä on ollut touhua täynnä ja sitä riittää pitkälle syksyyn, myös seuraava kesä on välillä mielessä. Ajatuksena on, että istuttaisimme seuraavan erän mansikkaa ensi kesän alussa. Syksyllä otamme tulevasta istutusalueesta maaperänäytteet analyysiä varten. Oletamme kuitenkin edellisten näytteiden perusteella, että revinteet ovat ainakin osin alhaiella tasolla. Siksi päätimme koittaa karjanlantakompostin tekoa. Heinäpaaleja menossa kompostin pohjaan. Karjanlannan varastoinnista on omat määräyksensä nykyisin, niinkuin arvata saattaa. Pellolla tällaisen kompostin saa tehdä vuodeksi edellytyksellä, että alle ajaa 20 cm turvetta ja peittää kompostin pressulla sekä hakee sille luvan. Tuo turve osoittautui ylivoimien vaikeaksi. Nuppi sellaista olisi maksanut n. 1000 euroa, joten aika kallis olisi kompostista tullut.  Saimme kuitenkin luvan käyttää yhden naapurimme tarpeettomaksi jäänyttä betonipohjaista rehusiiloa kompostointitarkoitukseen  ja pääsimme rakentamaan sitä. Siinä

Minulla on lapsuuden muistoja ohdakkeista ja hukkakaurasta. Meidän pelloilla ei alkujaan ollut juuri ohdakkeita, mutta maan lisähankinnan myötä niitä hetki oli. Isä revitytti ne huolella pois ennen kuin ne ehtivät siementää. Jotenkin minä ajattelin, että se oli myös kunnia-asia, että ne eivät leviä naapurien pelloille. Kun heiniä polki avojaloin niin kyllä sellaiset piikkikukat olisivatkin olleet tosi ikäviä.  Tässä kuvassa ei ole ohdaketta, vaan kaunis perhonen. Täällä on mielestäni yllättävän paljon ohdakkeita. Ehkä näiden nykyajan suurten maatilojen hoitamisen yhteydessä ei ole aikaa niiden hävittämiseen. Samoin tässä naapurinamme olevan anoppini saunapalstan pihapiirissä ja myös muiden naapurien pelloilla on jättiputkea. Olemme yrittäneet hävittää kumpiakin jo useampana vuotena Raund Upilla. Jättiputki on vähentynyt, mutta ohdakkeet eivät.  Tämä ohdake on jo nupulla. Pitäisi ehtiä repiä kaikki ennen kuin siementävät. Koska olemme sitoutuneet luomuviljelyn ehtoihin, o

Lueskelin muistaakseni Maaseudun Tulevaisuudesta jonkin aikaa sitten muovista. Siis siitä, kuinka paljon sitä on pelloissa ja kuinka se hajoa mikromuoviksi joka sitten siirtyy elintarvikkeisiin ja sieltä kehoomme ja soluihimme. Olen liikkunut paljon maailmalla, mm. eteläeuroopassa ja katsellut sitä muovin määrää joka siellä on kaikkialla. Siellä yksi suuri saastuttajaryhmä ovat virvoitusjuomapurkit ja pullot. Onneksi meillä on palautusjärjestelmä. Eteläeurooppaan   verrattuna meidän ongelmamme taitaa olla paljon pienempi, mutta kyllä se on kuitenkin olemassa.   Muovia.. Nuo meidän peltomme ovat olleet kuinka pitkään lienee viljanviljelyssä eikä siellä pitäisi olla muovia. Mutta kun on! Sieltä löytyy kaikenlaista muovinarunpätkää, kalvonpalasia, mitä lienee.   En haluaisi syödä muovia enkä syöttää sitä kenellekään muulle. Niinpä tein sellaisen henkilökohtaisen päätöksen, että pyrin keräämään pikku hiljaa kaikki näkemäni muovinpalat pois pelloista. Pala   kerrallaan. Olen

, , Luomuviljelyn keskeinen elementti on tämänhetkisen käsitykseni mukaan viherlannoitus. Sen tehtävänä on lisätä ravinteita peltoon, samoin humusta, parantaa maaperän rakennetta ja pitää rikkakasveja kurissa. Vaikka mansikan ja vadelmantaimien istutus on vienyt ja siihen valmistautuminen on vienyt pääosan keväästä ja alkukesästä, pääosa peltoalastamme on ollut avokesannoinnissa tarkoituksena mm. juolavehnän heikentäminen. Nyt tuli kuitenkin aika kylvää avokesantoihin viherlannoitusseokset. , Ostimme keväällä vanhan Junkkari 200 kylvökoneen, joka pikavilkaisulla näytti olevan hyvässä kunnossa. Ikäänsä nähden se olikin, mutta tarkempi tutustuminen osoitti, että ehkä noin 40 vuotta jotka käyttöönotosta oli kulunut, oli jättänyt omat jälkensä. Käytin keväällä kylvökonetta maanparannusaineiden levittämiseen, joten jotain kokemusta jo oli. Nyt piti kuitenkin käyttää siemenkylvölaatikkoa ja koska kyseessä oli piensiemenseos, siinäkin oli lisähaaste. Siementen ja apulantoj