Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään tunnisteella Luomuviljely merkityt tekstit.

Kevättä rinnassa?

  30.11.-23 otettu kuva.  En pidä  pimeästä talvisydämestä lainkaan. Mutta sekin on kestettävä, jos aikoo nähdä taas uuden kevään ja kesän. Tätä kirjoittaessani on kuitenkin jo helmikuun loppu ja päiväkin on pidentynyt jo huomattavasti siitä, mitä se on lyhyimmillään ollut. Valo on se mikä saa minun vereni taas kiertämään kunnolla. Niinpä sain aikaiseksi pitkästä aikaa taas kirjoittaa jotakin tilamme asioista.  Talvella on aikaa koittaa myydä niitä tuotteita, joita meillä on jäänyt myytääväksi. Viime kesän hunajasato oli meillä n. 20% normaalista sadosta ja myytävä hunaja loppuikin jo jouluna. Siitepölyä sen sijaan tuli normaalisti ja sitä kyllä riittää meillä kesään. Ei niinkään sen takia että sitä olisi paljon, vaan lähinnä sen vuoksi ttä harva ymmärtää, kuinka upean terveellinen tuote mehiläisten keräämä siitepöly on. Lisäksi meillä on jonkin verran pakastettua vadelmaa, vadelmahilloa, luomumarjamehua ja joitakin muita tuotteita pieniä  määriä. Marikan tekemi...

Siitepölyn keräys - Mehiläisten monipuolinen ravintolähde

  Siitepölyn keruulaatikoita alkukeväästä pesien edessä. Keruulaatikot ovat nuo keltaiset pesän alaosassa. Siitepölyn keräys alkaa keväällä, pajun kukinnan aikaan. Silloin tosin hyvin varovaisesti ja pesää vaihdellen, koska mehiläiset tarvitsevat siitepölyn ennen kaikkea itselleen uuden sukupolven kasvattamiseen. Siitepöly on juuri se ravinne, jota sikiöt tarvitsevat kasvaakseen. Se sisältää kaikki animohapot (Protreiinit) joita mehiläisvauva tarvitsee kasvaakseen. Lisäksi siinä on kaikki muut vitamiinit, kivennäisaineet ja ravinteet, jota uusi elämä tarvitsee. Keräimet ovat mehiläispesän kulkuaukon edesä. Niissä on reikälevy, jonka läpi lennolta palaavat mehiläiset menevät pesään. Mehiläiset keräävät siitepölyn kukista palleroimalla pölyn meden kanssa pieniksi palloiksi, joita ne kuljettavat takajaloissaan, niisä olevissa siitepölyvasuissa. Kun ne pujottautuvat keräimen läpi, osa palleroista putoaa jaloista ja päätyy keräimen alaosassa olevaan säiliöön.   Kesän mittaan k...

Raporttia tilan touhuista

  Vadelmapenkki 28.7.2023 Aioin sanoa, että olen ollut laiska kirjoittamaan blogia. Oikeastaan ei ole ollut kysymys laiskuudesta, kyllä koko ajan touhua on riittänyt. Nyt kuitenkin ajattelin kertoa hieman tämän kesän kulusta. Aloitan vaikka vadelmasta, koska sen kanssa työt keväällä alkoivat.  Tane tutkii tilannetta ennen leikkuuta. Huhtikuussa, kun lumet vielä olivat maassa, aloitin vadelman leikkauksen. Laikkasin kaikki vanhat versot pois ja harvensin kuluvan kesän satoversot  10 - 14 kpl metrille. Lopuksi asettelin vadelmat V-tuentaan. Näin kerrottuna kaikki mahtui kolmelle riville. Penkkiä on kuitenkin noin kilometrin verran, joten kyllä siinä aika monta tuntia takapuolta siirreltiin.  Leikkuujälkeä. Leikkaamisen jälkeen pääsin laittamaan ensimmäistä kertaa vadelmia V-tuentaan. Edellisellä vuonna jänikset lyhensivät kasvustoa niin paljon, että V-tuenta ai ollut mahdollista. Olin kuitenkin aidannut koko alueen syksyllä ja puput pysyivät pellolta poissa. Tässä vaih...

Kesätöihin luomutilalle

  Palkkaamme tulevana kesänä ennakkoon 10 kesätyöntekijää ja voinemme ottaa muutaman varalle, jos löytyy sellaisia, jotka eivät muita töitä löydä ja olisivat halukkaita tulemaan meille. Työt ovat marjatilan töitä, poimintaa, perkkausta, marjojen pakastukseen liittyviä töitä sekä penkkien välien ajoa ruohonleikkurilla. Poimintaan toivomme kokemustemme perusteella tyttöjä ja ruohonleikkurinajoon poikia. Vadelma- ja mansikkapenkit ovat vielä lumen alla, mutta kyllä se kevät sieltä tulee. Ikävaatimus on min.  15 vuotta ja otamme ensisijaisesti niitä, joilla on Oulaisten kaupungin kesätyöseteli. Niitä haetaan kaupungin sivuilta (  https://akkuna.fi/palvelu/oulainen/nuorten-kesatyot ). Pyydämme olemaan meihin yhteydessä ennen hakemista. Työn kesto on kaksi viikkoa, 60 h. 6 tuntia päivässä ja palkkaus on työehtosopimuksen mukainen (Maatalouden kausityöntekijät, työehtosopimus). Tämän vuoden osalta sopimusta ei vielä ole tehty, mutta viime vuoden sopimus antaa suuntaa. (https://w...

Koettelee vaan ei .....

  Keväällä istutettu Korona saa lähteä ! Istutimme keväällä viherlannoituksella olleelle alueelle 18 000 mansikantaime, kahta eri lajiketta Koronaa ja Malviinaa. Luomutaimet toimitti meille suomalainen puutarha, joka tuo ne maahan hollannista, ns. frigotaimia. Frigot ovat paljasjuurisia, talven pakkasessa säilytettyjä taimia, joita olemme käyttäneet aikaisemminkin. Taimien kasvuunlähtö tapahtui hyvin, tai oikeastaan erinomaisesti. Niitä kasteltiin, penkkien väliin kylvettiin luomunurmiseos, ja penkkien välejä leikattiin. Niinpä syyskesästä pelloilla oli vahva ja hyvältä näyttävä taimisto ja frigotaimien tapaan ne kukkivat hieman ja antoivat mansikkaa, hyvänmakuista. Kaikki näytti olevan kunnossa ja ensi kesäksi oli odotettavissa merkittävä tuotantoalan kasvu. Usean vuoden alkuinvestointien jälkeen mahdollisuus päästä ensi kerran plussan puolelle. Eräänä elokuun päivänä Marika käveli pellolta hitain askelin  mansikkakoppa kädessään ja istahti keittiöjakkarelle mansikka kädessää...

Kesätöihin Luomutilalle !

Lunta on maassa ja vielä hetken on sydäntalvi. Päivät kuitenkin pitenevät vauhdilla ja kevät ja kesä tulevat niinkuin aina talven jälkeen. Meidän pitää valmistautua siihen, että tilalla on työvoimaa silloin kun sitä tarvitaan.   Ainakin toivomme, että mansikkaa on tulevana kesänäkin poimittavaksi.  Palkkaamme yli 15-vuotiaita nuoria ensisijaisesti kesäsätyösetelillä n. 12 henkilöä. Muutama on jo ilmoittautunut, mutta toivoisimme saavamme asian hoidettua hyvissä ajoin. Jos asia kiinnostaa, niin nuoret, ottakaa rohkeasti yhteyttä.  Työjakso on 2 viikkoa, viitenä päivänä viikossa ja 6 tuntia päivässä.  Työhön kuuluu riippuen ajankohdasta; mansikan istutusta, mansikan poimintaa, perkkausta, rivivälien ruohon leikkuuta, asiakaspalvelutehtäviä....  Palkkaus on maaseutuelinkkeinojen työehtosopimuksen mukainen.  Toivottavasti mansikat talvehtivat hyvin. Palkaamme myös kaksi täysi-ikäistä heinäkuun alusta elokuun loppuun mansikan ja vadelman poimintaan sekä muihin m...

Ajatuksia

  Ajattelen nykyään, että saamattomuus on henkistä laiskuutta. Saamattomuudella tarkoitan sitä, että jättää tekemättä sen tarpeellisen, hyödyllisen tai hyvän, jonka voisi halutessaan tehdä. Esimerkiksi tänä aamuna koin tarpeelliseksi laittaa aamiaista, terveellistä sellaista ja tein sen. Samoin siivosin tiskipöydän, kävin vessassa ja pesin hampaani ilman henkistä vastustusta. Seuraava hommani olisi joka-aamuinen aamujumppani, jota kohtaan tunnen jo pientä vastustusta. Minulla ei ole mitään fyysistä estettä aamujumppani tekemiseen, siis jos jätän sen tekemättä, kyse on henkisestä laiskuudesta omaksi vahingokseni. Joka-aamuista jumppaani Tällä kertaa voitin henkisen laiskuuteni ja tein reilun puolen tunnin aamujumppani. Minulla on keinot, ei omia vaan viisaammilta opittuja, voittaa henkisen laiskuuden tuomia haasteita. Jotkin asiat ovat helpompia, toiset vaikeampia, mutta niidenkin kohdalla tiedän suurin piirtein, missä ongelma piilee. Tänään ajattelen, että olen ennenkaikkea itse va...

Siitepöly vastustuskyvyn lisääjänä ?

Mehiläisten keräämä siiteoöly on usein sekoitus monien  kasvien kukista. On se aika vuodesta, jolloin olemme tavallistakin alttiimpia erilaisille infektioille. Kunnon flunssa tai influenssa ei ole mieltä ylentävä kokemus ja kunto saattaa olla perusterveelläkin pari viikkoa tavanomaista heikompi. Säännöllistä liikuntaa harrastavat tietävät, että flunssan jälkeen vie usein kuukaudenkin, ennen kuin kunto on flunssaa edeltänyttä aikaa vastaavalla tasolla. Siksi jokainen vältetty sairaus on etu.   Katselin äskettäin YLE Arenassa olevan dokumentin, "Voiko vastustuskykyyn vaikuttaa" ja totesin että kyllä voi! Meillä jokaisella on hyvinkin monimutkainen kehoa suojeleva järjestelmä joka muodostaa sairauksia ja tulehduksia vastaan puolustusrintaman. Tekemisillämme on suuri merkitys, niin hyvässä kuin pahassakin tämän vastustuskyvyn ylläpitämisessä ja sen kyvyssa kamppailla tulehduksen aiheuttajia vastaan.    Vasta-aineita lisääviä tekijöitä on mm. liikunta (ei kuitenkaan äärim...

Opiskelun iloa

Vihannespunkkien tarkastelua luupilla Päätin minäkin kantaa korteni kekoon ja kirjoittaa blogitekstin. Olen siis Arvolan luomutilan toinen osakas ja blogin pääkirjoittajan puoliso, Marika. Ammatteja minulle on ehtinyt elämän aikana kertyä useampia: laborantti, sairaanhoitaja ja diakonissa. Tällä hetkellä olen kuitenkin opintovapaalla nykyisestä virastani, aloitin nimittäin tammikuussa puutarha-alan opinnot Haapaveden Jedussa. Ajattelin, että jos alkaa mansikan viljelijäksi, kannattaa hakea hiukan koulustusta menestyäkseen. Ja mukavaahan se opiskelu on ollut. Tosin kevät tuo mukanaan haasteita, kun hommia piisaa koulun puutarhalla niin opettajilla kuin opiskelijoillakin. On kylvetty, koulittu, istutettu, otettu pistokkaita, valmisteltu kasvualustoja ja hoidettu kasvihuonetta. Siellä tomaatit ja paprikat ovat jo kukassa ja kohta saadaan myös kimalaiset sinne vihannestalkoisiin!  Tomaatin taimia koulun kasvihuoneessa       Arvolassa ei vielä sattuneesta syystä pellolle...

Talven selkä on taittunut.....

  Talvi on jo paremmalla puolella. Lunta maassa ja päivä jatkuu vähitellen kiihtyvällä tahdilla. Minä olen kärsinyt toisinaan jopa aika paljon kaamoksesta. Kevät on siksi ollut vuoden parasta aikaa koska valon määrä lisääntyy. Nykyisin olen kyllä päässyt asian suhteen aika lailla helpommalla koska liikun. Liikkuminen helpottaa kaamoksesta kärsivien oireita. Tätä kirjoittelen sunnuntaiaamupäivällä klo 11:00 ja olen reippaan 20. minuutin joka-aamuisen jumppani tehnyt ja reppu on jo pakattu kuntosalikäyntiä varten. Luomutilan hoito on tällä hetkellä sellaisessa suvantovaiheessa. Olen jonkin aikaa katsellut mehiläistarhauksen kaluston perään. Tarkoitus on edelleenkin lisätä pesämäärää ja löytää kesällä ehkä yksi uusi tarhanpaikka. Luomuehtojen mukaan se pesäkalusto jossa mehiläiset talveutetaan, tulee olla sisäosiltaan käsittelemätöntä puuta. Toistaiseksi olen ostanut puiset laatikot ja maalannut ne ulkoapäin. Mutta pesäkalustoon kuuluu paljon muutakin.  Lingottuja hunajalaatikoit...

Marraskuussakin voi tehdä peltotöitä!

Kun Marika ehdotti noin vuosi sitten, että voisimme mansikan ohella istuttaa hieman vadelmaa kokeeksi, olivat tietoni vadelman viljelystä jokseenkin nolla. Ajattelin, että sinne vain laitetaan muutama taimi ja sitten jossain vaiheessa poimitaan vadelmia. Eivät ne tiedot kovin paljon siitä ole lisääntyneet, mutta olen minä jonkin verran asiaan perehtynyt. Mm. Ismo Rautiaisen kirjasta; " Vadelman viljely".  Tukipuumetsä valmiina.  Yksi noista minulle ennestään uusista asioista oli, että vadelmaa on tuettava. Ja tuentavaihtoehtoja on lukuisia. Päädyimme V-tuennan yhteen vaihtoehtoon, Gjerdetuentaan. Siinä penkin keskellä olevan paalun poikkipuuhun kiinnitetään neljä tuentalankaa.  Langat on aseteltava siten, että niitä voi liikutella.  Tämä tuenta-asia alkoi viime keväänä metsästä, josta valitsin paaluiksi sopivia kuusiriukuja metsänhoidollisin perustein. Kuorin riu-ut, katkoin paaluiksi ja poltin pään. Sain paalujen teroittamiseen ja polttamiseen talkooapua yhdeltä kav...

Luomutilan syystyöt jatkuvat

  Voisi ajatella, että syyskuussa ja lokakuussa ei mansikkatilalla ole enään mitään hommia. Mutta kyllä niitä on! Mansikkapenkkien välit on käyty läpi ruohonleikkurilla loppukkesän ja syksyn aikana neljään kertaan. Vaikka viherlannoitusalueet kylvettiin aika myöhään, nekin on saanut niittää jo kahteen kertaan. Ajoin viherlannoitusalueen kesantosilppurilla jo toiseen kertaan.  Tihkukastelujärjestelmä, pumppaamo ja letkut täytyy laittaa talvikuntoon. Meidän pumppaamo on hieman riskialueella. Se on pellon alavimmalla kohdalla ja pieni vaara on, että se jää kevättulvan aikana osittain veden alle. Sinänsä itse rakennus ei taitaisi siitä juurikaan kärsiä. Lattia on harvaa painekyllästettyä lautaa. Hiekkasuodatin kyllä kestää ulkopuolisenkin veden. Mutta pumpun sähkömoottoria hieman mietin. Moottori/pumppuyhdistelmä painaa kuitenkin yli 130 kg, että ei sitä käsivoimin ihan mielellään liikuttele.  Imuletku on komeasti seinälle nostettuna. Joka tapauksessa tyhjenteelin  hiekk...

Kesantomurskain käyttöön

  Haeskelimme keväällä sopivaa käytettyä silppuria tai murskainta viherlannoituspeltojen käsittelyyn, mutta ei oikein löytynyt. Niinpä päädyimme tilaamaan uuden sellaisen. Kesantomurskaimia on kotimaisiakin, mutta liian suuria meidän pienelle traktorille. Siksi päädyimme tilaamaan ulkolaisen murskaimen. Tilaamaamme murskainta oli useampaa leveyttä ja laatuakin. Vanhan Valmetin tehojen takia tilasimme kuitenkin vain 1,8 m:n työleveydellä olevan. Kesantomurskain tuli hyvin pakattuna pihalle. Laite piti purkaa ensiksi hyvästä pakkauksestaan, rasvata ja tutkia käyttöohjeita tovin, ennen kuin kytkin sen traktorin perään.  Lopuksi säädin leikkausasennon korkeimpaan mahdolliseen kivien pelossa. Olimme  toki koittaneet kerätä kiviä pelloita keväällä, mutta siltikin... Kesantomurskain käytössä. Käytin murskainta ensiksi vadelmapenkkien väliin. Jos kone olisi ollut 2:n metrin työleveydellä, olisi tainnut juuri riittää kun olisi ajanut yhteen kertaan. Nyt piti ajaa kaksi kertaa, vai...

Pölyttäjiä ensi kesää varten!

  Mehiläisten merkitys pölytysessä Suomessa on arvioitu vähintään 5-ertaiseksi hunajan tuotantoon verrattuna. Naapurimme oli ihmetellyt, että heillä oli poikkeuksellisen suuria marjoja marjapensaissa. En tiedä onko meidän mehiläisten ansiota, mutta juuri marjojen kokoon monissa tapauksissa pölytys vaikuttaa. Toisaalta on kasveja, jotka eivät pölyty millään muulla tavalla kuin hyönteispölytteisesti. Mansikalla voi olla jopa 500 siementä turvonneen kukkapohjuksen eli marjan pinnalla. Mitä paremmin marja pölyttyy, sitä enemmän siemeniä kehittyy ja mansikoista tulee meheviä. Mansikka ei ole mehiläisille kaikkein mieluisin kukka ja siksi ne pitää asettaa hyvin tarjolle ts mehiläisiä pitää olla tarpeeksi ja lähellä mansiamaata. Vaikka pääosa mehiläisistä hakisikin metensä ja siitepölynsä muista paikoita, niin kun niitä on tarpeeksi, niin aina joku eksyy myöskin mansikkamaalle. Pälytysohjeissa sanotaan, että kilpailevat kukat läheltä pitäisi hävittää. Tostaiseksi en ole päässyt pientareit...

Vadelmapenkin aitaus...

Vadelmapenkkeihin pitäisi asentaa tukikepit joiden väliin pingoitetaan lanka. Olemme ajatelleet tehdä ns. V-tuennan, joita varten näitä tolppia olen värännyt.   Kevättalvella tein metsänhoititöitä anoppini metsässä ja valitsin riu-uista sopivaa tolppavärkkiä. Sen jälkeen kuorin niitä ja loppukeväällä ystäväni Pekka kävi kaverinani teroittamassa tolppien kärkiä. Ne  noin 400 tolppaa ovat kuivanneet pinossa kesän ja ovat aika keveitä. Nyt oli jatkokäsittelyn aika.   Tässä niitä penkkejä on, joihin pitäisi tukiaita tehdä. Itse vadelmat ovat vielä pieniä.  Viherlannoitusseos alkaa pikkuhiljaa kasvamaan penkkien väliin.  Roskat tosin nopeimmin. Luonnon puiset tolpat sopivat mieletämme luomutilalle painekyllästettyjen sijaan. Koska vadelman  tuotantoaika kirjallisuuden mukaan on 10 vuotta, olisi suotavaa, että tolpat kestäisivät sen aikaa. Siksi koitan käyttää perinteistä kyllästystä, eli hiillostaa tolppien päät. Nyt tuli käyttöä sille puusilpulle, jot...

Karjanlantakompostin tekoa...

Vaikka kesä on ollut touhua täynnä ja sitä riittää pitkälle syksyyn, myös seuraava kesä on välillä mielessä. Ajatuksena on, että istuttaisimme seuraavan erän mansikkaa ensi kesän alussa. Syksyllä otamme tulevasta istutusalueesta maaperänäytteet analyysiä varten. Oletamme kuitenkin edellisten näytteiden perusteella, että revinteet ovat ainakin osin alhaiella tasolla. Siksi päätimme koittaa karjanlantakompostin tekoa. Heinäpaaleja menossa kompostin pohjaan. Karjanlannan varastoinnista on omat määräyksensä nykyisin, niinkuin arvata saattaa. Pellolla tällaisen kompostin saa tehdä vuodeksi edellytyksellä, että alle ajaa 20 cm turvetta ja peittää kompostin pressulla sekä hakee sille luvan. Tuo turve osoittautui ylivoimien vaikeaksi. Nuppi sellaista olisi maksanut n. 1000 euroa, joten aika kallis olisi kompostista tullut.  Saimme kuitenkin luvan käyttää yhden naapurimme tarpeettomaksi jäänyttä betonipohjaista rehusiiloa kompostointitarkoitukseen  ja pääsimme rakentamaan sitä. ...

Ohdakkeita ja jättiputkia

Minulla on lapsuuden muistoja ohdakkeista ja hukkakaurasta. Meidän pelloilla ei alkujaan ollut juuri ohdakkeita, mutta maan lisähankinnan myötä niitä hetki oli. Isä revitytti ne huolella pois ennen kuin ne ehtivät siementää. Jotenkin minä ajattelin, että se oli myös kunnia-asia, että ne eivät leviä naapurien pelloille. Kun heiniä polki avojaloin niin kyllä sellaiset piikkikukat olisivatkin olleet tosi ikäviä.  Tässä kuvassa ei ole ohdaketta, vaan kaunis perhonen. Täällä on mielestäni yllättävän paljon ohdakkeita. Ehkä näiden nykyajan suurten maatilojen hoitamisen yhteydessä ei ole aikaa niiden hävittämiseen. Samoin tässä naapurinamme olevan anoppini saunapalstan pihapiirissä ja myös muiden naapurien pelloilla on jättiputkea. Olemme yrittäneet hävittää kumpiakin jo useampana vuotena Raund Upilla. Jättiputki on vähentynyt, mutta ohdakkeet eivät.  Tämä ohdake on jo nupulla. Pitäisi ehtiä repiä kaikki ennen kuin siementävät. Koska olemme sitoutuneet luomuviljelyn eh...