Siirry pääsisältöön

Luomutilan syystyöt jatkuvat

 Voisi ajatella, että syyskuussa ja lokakuussa ei mansikkatilalla ole enään mitään hommia. Mutta kyllä niitä on! Mansikkapenkkien välit on käyty läpi ruohonleikkurilla loppukkesän ja syksyn aikana neljään kertaan. Vaikka viherlannoitusalueet kylvettiin aika myöhään, nekin on saanut niittää jo kahteen kertaan.


Ajoin viherlannoitusalueen kesantosilppurilla jo toiseen kertaan. 

Tihkukastelujärjestelmä, pumppaamo ja letkut täytyy laittaa talvikuntoon. Meidän pumppaamo on hieman riskialueella. Se on pellon alavimmalla kohdalla ja pieni vaara on, että se jää kevättulvan aikana osittain veden alle. Sinänsä itse rakennus ei taitaisi siitä juurikaan kärsiä. Lattia on harvaa painekyllästettyä lautaa. Hiekkasuodatin kyllä kestää ulkopuolisenkin veden. Mutta pumpun sähkömoottoria hieman mietin. Moottori/pumppuyhdistelmä painaa kuitenkin yli 130 kg, että ei sitä käsivoimin ihan mielellään liikuttele. 

Imuletku on komeasti seinälle nostettuna.

Joka tapauksessa tyhjenteelin  hiekkasuodattimen, pumpun ja putkiston vedestä niin hyvin kuin taisin. Pitää käydä vielä nostelemassa hienosuodatin sisätiloihin talteen jossain välissä. 

Pumppaamo viritetty talvilepoon.

Tässä yksi sateinen päivä kävelin ensi  kevään suunnitelulla istutusalueella ristiin rastiin mitan kanssa ja suunnittelin kuinka paljon taimia tarvittaisiin. Ensi kevään suunniteltu istutusalua on hieman suurempi kuin mitä tänä keväänä istutimme. Tai oikeastaan on se reippaastikkin suurempi, mutta taimia ei mene kovin paljoa enempää. Syy tähän on, että päätimme istuttaa tulevan kevään istutukset harvemmalla välillä. Hyvin monissa paikoin taimiväliksi mainitaan 30 - 35 cm. Tänä keväänä meillä oli 35 cm ja nyt näyttää, että mansikat ovat aivan kiinni toisistaan. Niinpä päätimme harventaa istutusväliä. Mikä on lopputulos, sen tiedämme ehkä 2. - 3. vuoden päästä.   Sitä odotellessa ....   Taimimäärät kevääksi ovat selvillä, samoin alkaa olla selvillä, miten laajentelemma tihkukastelujärjestelmää. Siinäkin oli oma miettimisensä.


Puutappien ja 30. metrin mittanauhan kanssa selvittelin tulevia tarpeita.







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raporttia tilan touhuista

  Vadelmapenkki 28.7.2023 Aioin sanoa, että olen ollut laiska kirjoittamaan blogia. Oikeastaan ei ole ollut kysymys laiskuudesta, kyllä koko ajan touhua on riittänyt. Nyt kuitenkin ajattelin kertoa hieman tämän kesän kulusta. Aloitan vaikka vadelmasta, koska sen kanssa työt keväällä alkoivat.  Tane tutkii tilannetta ennen leikkuuta. Huhtikuussa, kun lumet vielä olivat maassa, aloitin vadelman leikkauksen. Laikkasin kaikki vanhat versot pois ja harvensin kuluvan kesän satoversot  10 - 14 kpl metrille. Lopuksi asettelin vadelmat V-tuentaan. Näin kerrottuna kaikki mahtui kolmelle riville. Penkkiä on kuitenkin noin kilometrin verran, joten kyllä siinä aika monta tuntia takapuolta siirreltiin.  Leikkuujälkeä. Leikkaamisen jälkeen pääsin laittamaan ensimmäistä kertaa vadelmia V-tuentaan. Edellisellä vuonna jänikset lyhensivät kasvustoa niin paljon, että V-tuenta ai ollut mahdollista. Olin kuitenkin aidannut koko alueen syksyllä ja puput pysyivät pellolta poissa. Tässä vaiheessa kaikki näytti

Mehiläiset talvehtimaan!

  Viimme kesän vadelmat ovat pakastimissa, pääasiassa  asiakkaiden, mutta on niitä hieman tilallakin, jos joltakulta loppuu kesken. Kesän kiireet ovat takana ja uuteen kesään on matkaa monta kuukautta. Mutta ehkä jo kuuden kuukauden päästä pääsen leikkaamaan vadelmia uutta satoa varten. Nämä kuvan versot, jotka tuottivat viime kesän sadon, leikataan kaikki pois ja uudetkin versot harvennetaan sopivaan tiheyteen. Paljon riippuu tarlvesta, millaisen sadon vadelma tuottaa ensi kesänä.  Talviteloille varusteltuja mehiläispesiä.  Mehiläispesistä kerättiin hunajaosastot pois elokuun alussa. Sen jälkeen niille tarjottiin luomusokeria talviruoaksi n. 60%:a liuoksena, kaikkiaan yli 30 litraa/ pesä. Kiersin pesät kolmeen kertaan. Viime viikolla oli neljäs kierros, jonka yhteydessä keräsin ruokintalaatikot pois. Tarhaajilla on erilaisia menetelmiä ja pesärakenteitakin talvehtimista varten. Minä lisäänkaton alle vaahtokumipatjasta leikatun levyn lisäeristeeksi ja pesän ulkopuolelle tervapapeeria l

Kevättä rinnassa?

  30.11.-23 otettu kuva.  En pidä  pimeästä talvisydämestä lainkaan. Mutta sekin on kestettävä, jos aikoo nähdä taas uuden kevään ja kesän. Tätä kirjoittaessani on kuitenkin jo helmikuun loppu ja päiväkin on pidentynyt jo huomattavasti siitä, mitä se on lyhyimmillään ollut. Valo on se mikä saa minun vereni taas kiertämään kunnolla. Niinpä sain aikaiseksi pitkästä aikaa taas kirjoittaa jotakin tilamme asioista.  Talvella on aikaa koittaa myydä niitä tuotteita, joita meillä on jäänyt myytääväksi. Viime kesän hunajasato oli meillä n. 20% normaalista sadosta ja myytävä hunaja loppuikin jo jouluna. Siitepölyä sen sijaan tuli normaalisti ja sitä kyllä riittää meillä kesään. Ei niinkään sen takia että sitä olisi paljon, vaan lähinnä sen vuoksi ttä harva ymmärtää, kuinka upean terveellinen tuote mehiläisten keräämä siitepöly on. Lisäksi meillä on jonkin verran pakastettua vadelmaa, vadelmahilloa, luomumarjamehua ja joitakin muita tuotteita pieniä  määriä. Marikan tekemiä saippuoita, huulirasvo