Siirry pääsisältöön

Talven selkä on taittunut.....

 Talvi on jo paremmalla puolella. Lunta maassa ja päivä jatkuu vähitellen kiihtyvällä tahdilla. Minä olen kärsinyt toisinaan jopa aika paljon kaamoksesta. Kevät on siksi ollut vuoden parasta aikaa koska valon määrä lisääntyy. Nykyisin olen kyllä päässyt asian suhteen aika lailla helpommalla koska liikun. Liikkuminen helpottaa kaamoksesta kärsivien oireita. Tätä kirjoittelen sunnuntaiaamupäivällä klo 11:00 ja olen reippaan 20. minuutin joka-aamuisen jumppani tehnyt ja reppu on jo pakattu kuntosalikäyntiä varten.


Luomutilan hoito on tällä hetkellä sellaisessa suvantovaiheessa. Olen jonkin aikaa katsellut mehiläistarhauksen kaluston perään. Tarkoitus on edelleenkin lisätä pesämäärää ja löytää kesällä ehkä yksi uusi tarhanpaikka. Luomuehtojen mukaan se pesäkalusto jossa mehiläiset talveutetaan, tulee olla sisäosiltaan käsittelemätöntä puuta. Toistaiseksi olen ostanut puiset laatikot ja maalannut ne ulkoapäin. Mutta pesäkalustoon kuuluu paljon muutakin. 

Lingottuja hunajalaatikoita

Vaikka kalustomme on uutta ja puhdasta, höyryttelin lingottuja pesäosastoja pari viikkoa etikkahappohöyryssä. Srn jälkeen nostelin laatikot ulkokatokseen pakkaseen, jossa ne säilyvät parhaiten. Keväällä ne ovat mieluisimpia osastoja lisättäväksi pesille, tuoksuvathan lingotut kehät vielä hunajalle.


Karpaasi lähdössä pakkaseen levyn sahaushommiin.

Olen tehnyt tähän mennessä kattoja, talveutuskehiä ja kuitulevystä pesän päälle ilmastointilevyjä. Parhaillaan on pohjien teko meneillään. Levyä on sahattu paljon ja varsinkin pohjissa tarvitaan erilaista listaa, joten sahaamista riittää. Isommat sahaushommat teen pihalla sahapukkien päällä. Minulla on ääreisverenkierto-ongelma varpaissa ja sormissa, joten pitää aina välillä käydä lämmittelemässä. Myös puuverstaani on kylmä. Kasauksen olen sentään tehnyt lämpimässä pyöräverstaassa.

Ilmava sahausasemani pihalla. Tämä levy on menossa talveutuspohjan
ulkopuoliseen pintaan. Sisäpuoli tulee käsittelemättömästä koivuvanerista.


Kun aloittelin tarhausta, tein katon pelkästään vilmivanerista. Ainakin minun käyttämäni vaneri alkoi aika pian hajoamaan reunasta. Nyt olen kattanut katon Oulapelliltä ostamillani jätepaloilla, jotka sopivat hyvin katteeksi. Arvelen, että nyt katot kestävät ainakin minun tarhausaikani. Pohjien jälkeen olisi tiedossa ainakin jalustojen tekoa, hunajaosastojen kasausta ja maalausta sekä isoin homma, uusien kehien tekoa. Niitä menee yhteen laatikkoon 10 kpl ja laatikkoja tarvitaan lisää monta, ainkin jos nykyiset pesät selviävät hengissä talven yli.
12 kpl uutta kattoa. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raporttia tilan touhuista

  Vadelmapenkki 28.7.2023 Aioin sanoa, että olen ollut laiska kirjoittamaan blogia. Oikeastaan ei ole ollut kysymys laiskuudesta, kyllä koko ajan touhua on riittänyt. Nyt kuitenkin ajattelin kertoa hieman tämän kesän kulusta. Aloitan vaikka vadelmasta, koska sen kanssa työt keväällä alkoivat.  Tane tutkii tilannetta ennen leikkuuta. Huhtikuussa, kun lumet vielä olivat maassa, aloitin vadelman leikkauksen. Laikkasin kaikki vanhat versot pois ja harvensin kuluvan kesän satoversot  10 - 14 kpl metrille. Lopuksi asettelin vadelmat V-tuentaan. Näin kerrottuna kaikki mahtui kolmelle riville. Penkkiä on kuitenkin noin kilometrin verran, joten kyllä siinä aika monta tuntia takapuolta siirreltiin.  Leikkuujälkeä. Leikkaamisen jälkeen pääsin laittamaan ensimmäistä kertaa vadelmia V-tuentaan. Edellisellä vuonna jänikset lyhensivät kasvustoa niin paljon, että V-tuenta ai ollut mahdollista. Olin kuitenkin aidannut koko alueen syksyllä ja puput pysyivät pellolta poissa. Tässä vaiheessa kaikki näytti

Mehiläiset talvehtimaan!

  Viimme kesän vadelmat ovat pakastimissa, pääasiassa  asiakkaiden, mutta on niitä hieman tilallakin, jos joltakulta loppuu kesken. Kesän kiireet ovat takana ja uuteen kesään on matkaa monta kuukautta. Mutta ehkä jo kuuden kuukauden päästä pääsen leikkaamaan vadelmia uutta satoa varten. Nämä kuvan versot, jotka tuottivat viime kesän sadon, leikataan kaikki pois ja uudetkin versot harvennetaan sopivaan tiheyteen. Paljon riippuu tarlvesta, millaisen sadon vadelma tuottaa ensi kesänä.  Talviteloille varusteltuja mehiläispesiä.  Mehiläispesistä kerättiin hunajaosastot pois elokuun alussa. Sen jälkeen niille tarjottiin luomusokeria talviruoaksi n. 60%:a liuoksena, kaikkiaan yli 30 litraa/ pesä. Kiersin pesät kolmeen kertaan. Viime viikolla oli neljäs kierros, jonka yhteydessä keräsin ruokintalaatikot pois. Tarhaajilla on erilaisia menetelmiä ja pesärakenteitakin talvehtimista varten. Minä lisäänkaton alle vaahtokumipatjasta leikatun levyn lisäeristeeksi ja pesän ulkopuolelle tervapapeeria l

Kevättä rinnassa?

  30.11.-23 otettu kuva.  En pidä  pimeästä talvisydämestä lainkaan. Mutta sekin on kestettävä, jos aikoo nähdä taas uuden kevään ja kesän. Tätä kirjoittaessani on kuitenkin jo helmikuun loppu ja päiväkin on pidentynyt jo huomattavasti siitä, mitä se on lyhyimmillään ollut. Valo on se mikä saa minun vereni taas kiertämään kunnolla. Niinpä sain aikaiseksi pitkästä aikaa taas kirjoittaa jotakin tilamme asioista.  Talvella on aikaa koittaa myydä niitä tuotteita, joita meillä on jäänyt myytääväksi. Viime kesän hunajasato oli meillä n. 20% normaalista sadosta ja myytävä hunaja loppuikin jo jouluna. Siitepölyä sen sijaan tuli normaalisti ja sitä kyllä riittää meillä kesään. Ei niinkään sen takia että sitä olisi paljon, vaan lähinnä sen vuoksi ttä harva ymmärtää, kuinka upean terveellinen tuote mehiläisten keräämä siitepöly on. Lisäksi meillä on jonkin verran pakastettua vadelmaa, vadelmahilloa, luomumarjamehua ja joitakin muita tuotteita pieniä  määriä. Marikan tekemiä saippuoita, huulirasvo