Marraskuussakin voi tehdä peltotöitä!

Kun Marika ehdotti noin vuosi sitten, että voisimme mansikan ohella istuttaa hieman vadelmaa kokeeksi, olivat tietoni vadelman viljelystä jokseenkin nolla. Ajattelin, että sinne vain laitetaan muutama taimi ja sitten jossain vaiheessa poimitaan vadelmia. Eivät ne tiedot kovin paljon siitä ole lisääntyneet, mutta olen minä jonkin verran asiaan perehtynyt. Mm. Ismo Rautiaisen kirjasta; " Vadelman viljely". 

Tukipuumetsä valmiina.

 Yksi noista minulle ennestään uusista asioista oli, että vadelmaa on tuettava. Ja tuentavaihtoehtoja on lukuisia. Päädyimme V-tuennan yhteen vaihtoehtoon, Gjerdetuentaan. Siinä penkin keskellä olevan paalun poikkipuuhun kiinnitetään neljä tuentalankaa.  Langat on aseteltava siten, että niitä voi liikutella. 

Tämä tuenta-asia alkoi viime keväänä metsästä, josta valitsin paaluiksi sopivia kuusiriukuja metsänhoidollisin perustein. Kuorin riu-ut, katkoin paaluiksi ja poltin pään. Sain paalujen teroittamiseen ja polttamiseen talkooapua yhdeltä kaveriltani.

Päädy on tuettu ja ainakin toistaiseksi tuenta näyttää pitävän.

Nyt olen loka-marraskuussa värkännyt tuentaa paikoilleen parhaan kykyni mukaan. Paalujen junttaus 5. metrin välein maahan.  Katkoin poikkipuut ja ruuvailin niihin ruostumattomia ruuveja ristiin siten, että niiden väliin saattaa pudottaa tukilangan. Niitä ruuveja meni uskomaton määrä. Sitten poikkipuut paaluihin kiinni ja ostamani 3. mm:n nailonlangan pudottaminen nauloihin.

Ensin koitin kiinnittää tukilangan nippusiteillä päistään. Oli melkoista äpöstystä. Sitten seuraava kehitelmä oli tehdä penkkien päihin poikkilauta jossa oli 4 reikää, juuri sopivia, että saatoin pujottaa langan kahteen keertaan reiästä. Kirisin silmukan ja laitoin puutapin väliin ja siinä se oli. Pysyy ja pitää.

Tukilangan kiinnitys päistä.

Tukilangat kiristin tarkoitukseen ostamilla vempaimilla, joilla kiristys onnistuikin verrattain hyvin. Aika monta tuntia minulta hommaan kului. Loppupäästä asentelin tukipuita ja lankoja otsalampun valossa ja hyvin se kävi niinkin. Työtunteja koko hommaan ei kannata laskea, mutta kyllä niitä aika paljon kului. Sellainen nöyrä toive olisi, että ne vadelman vielä aika vaatimattomat alut selviäisivät talvesta hengissä.

Tukilangan kiristimiä.