Siirry pääsisältöön

Ajatuksia

 Ajattelen nykyään, että saamattomuus on henkistä laiskuutta. Saamattomuudella tarkoitan sitä, että jättää tekemättä sen tarpeellisen, hyödyllisen tai hyvän, jonka voisi halutessaan tehdä. Esimerkiksi tänä aamuna koin tarpeelliseksi laittaa aamiaista, terveellistä sellaista ja tein sen. Samoin siivosin tiskipöydän, kävin vessassa ja pesin hampaani ilman henkistä vastustusta. Seuraava hommani olisi joka-aamuinen aamujumppani, jota kohtaan tunnen jo pientä vastustusta. Minulla ei ole mitään fyysistä estettä aamujumppani tekemiseen, siis jos jätän sen tekemättä, kyse on henkisestä laiskuudesta omaksi vahingokseni.


Joka-aamuista jumppaani


Tällä kertaa voitin henkisen laiskuuteni ja tein reilun puolen tunnin aamujumppani. Minulla on keinot, ei omia vaan viisaammilta opittuja, voittaa henkisen laiskuuden tuomia haasteita. Jotkin asiat ovat helpompia, toiset vaikeampia, mutta niidenkin kohdalla tiedän suurin piirtein, missä ongelma piilee. Tänään ajattelen, että olen ennenkaikkea itse vastuussa omasta hyvinvoinnistani. Sitä vastuuta en voi ulkoistaa. Toki apua kannatta ja kaiketi pitääkin pyytää silloin, kun itse on johonkin  kykenemätön. Siitäkin olen vastuussa, siis avun pyytämisestä, vaikka siinä asiassa minulla taitaa olla vielä paljon opittavaa. 


Vastuu omista tekemisistäni toki ulottuu laajemmalle kuin vain omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen. Ja taas puhun vain omista ajatuksistani. En tyrkytä niitä muille. Sillä tiedostan, että se mitä olen elämäni aikana yrittänyt tyrkyttää muille on kantanut hyvin vähän hedelmää. Jokin asia meissä ihmisissä on, joka saa karvat nousemaan pystyyn, kun jotakin yritetään väkisten tukkia kurkustamme alas. Itseni kanssa on kuitenkin helpompi elää silloin kun toimin omien arvojeni mukaan vastuullisesti. Ihan jokapäiväisessä elämässä. Tällä hetkellä niin kaiketi monilla muillakin hetkillä, on maailmanlaajuisia ongelmia, jotka huolestuttavat, pelottavatkin ja saavat ymmälle. Sosiaalinen media on täynnä ryhmittymiä, jotka liputtavat osin hyvinkin kovin sanoin ja vihamielisin äänenpainoin oman agendansa puolesta. Osa asioista on lisäksi liian vaikeita, jotta osaisi edes muodostaa viisaan mielipiteensä asiasta. 

Maa uinuu vielä hangen alla, mutta 3. kuukauden päästä
meillä pitäisi olla mansikkapenkit valmiina uusia istutuksia
varten.


En voi ottaa kantaakseni koko maailman murheita enkä vastuulleni korjata niittä kaikkia. Omat tekoni on yksinkertaisia; maksan veroni, en kierrä, sen sijaan kierrätän muovin, paperin, pahvin, metallin, paristot, .... Kompostoin biojätteen lämmitän maalämmöllä, huolehdimme jätevesistäni mahdollisimman hyvin, .... Autoista en tiedä ?  Olen kyllä koittanut perehtyä sähköautoihin mutta tällä hetkellä olen kovasti epävarma, kumpi on parempi, sähkö vai diesel. Sitäpaitsi meillä ei ole varaa sähköautoon.  Kaupassa ostelen nykyään aika paljon luomua, paisi silloin kun sen hinta on yli puolta kalliinpaa. Lihan käyttö on loppunut lähes kokonaan, mutta en vaadi , en edes esitä että muiden täytyisi tehdä sama ratkaisu. Toki ajattelen, että punaisen lihan käytön vähentämisellä olisi myönteisiä etuja. (Huomatkaa, että tuossa lauseessa jo yritän vaikuttaa muiden mielipiteisiin). Luomuviljely on arvojemme mukainen ratkaisu ja sen kanssa on helppo elää. Siis sen ratkaisun, viljely ei ole helppoa.



Sosiaalisessa mediassa on kaikenlaisia ryhmiä. Sellaisia, joissa viestintä on agressiivista, loukkaavaa ja jopa vihamielistä. Mutta on siellä paljon hyvääkin. Jos haluan tietää jonkin asian mehiläisten hoidosta, laitan kysymyksen ryhmään ja minulla on kohta joukko vastauksia joista todennäköisesti löydän apua ongelmaani. Samoin on luomuviljelyn kanssa. Löyttyy paljon ihmisiä, jotka ovat avuliaita, pyyntettömiä ja jotka ovat kaiketi miettineet elämänarvojaan ja sitten elävät arvojensa mukaista elämää. Se antaa uskoa ihmiskuntaan kaikista ikävistä uutisista huolimatta. Toivoisin, osaisin käyttäytyä niin, että oma toimintani koettaisiin samanlaiseksi. 








Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kesän 2021 mansikat on istutettu!

Siinä on noin 6 km uutta mansikkapenkkiä. Vain yksi penkki jäi kokonaan ilman taimia. Uuden mansikkamaan tekeminen on kohtalaisen työläs juttu. Tämä alue on viime keväänä valmisteltu viljavuusanalyysin perusteella luomumansikan viljelyyn. Siinä oli 1-vuotinen viherlannoitusseos jonka keväällä käänsin sekaan. Maa muokattiin ja tehtiin penkit, muovikatteeella ja tihkukasteluputkistolla varustettuna.  Luomutaimet ovat pääosin frigo-taimia. Tässä Marika istutustyössä. Taimet tulivat meille kolmessa erässä. Ensin frigo-taimet  ja lopuksi paakkutaimet. Frigot ovat työläämpiä istutettavia kuin paakkutaimet. Tällä hetkellä vaikuttaa kuitenkin viimevuotisen kokemuksemme perusteella, että frigot pärjäävät paremmin. Lopullisesti asia selviää lähivuosien aikana.  Odotamme, että nyt istuttamamme frigot antavat jo tälle kesälle jonkin verran satoa elokuussa / syyskuun alkupuolella.  Siis tavallaan jatkaa satokautta.  Paakkuttaimien istutuksessa "maitokärryistä" oli apua. Tosin nämä kärryt

VÄLITILINPÄÄTÖS

On pitkä aika siitä kun edellisen kerran kirjoitin. Syykin on ykasinkertainen; ei ole ollut aikaa. Nyt on hieman rauhoittunut, mutta varmaan meillä on niin kuin monella muullakin maasta elantonsa saavalla, kesäloma on talvella. Toki sen verran täytyy korjata, että ei tilamme vielä elantoa anna. Toivoaksemme tulevaisuudessa. Kärryllinen mansikoita! Mansikoista ajattelin kirjoittaa. Istutimme viime keväänä kahta eri luomumansikkataimea. Polkka-paakkutaimea ja Polkka Frigotaimea. Keväällä istutimme lisää noin hehtaarin verran, edelleenkin polkkaa. Samalla paikkasimme eikaisempaa istutusta noin tuhannen taimen verran. Viime kevään istutukset olivat tämänkeväistä huomattavasti myöhemmin, siltikin Frigo-taimi kukki ja antoi hieman satoakin, vaikka pääosa paleltui. Odotimme, että saisimme paitsi viime kevään istutuksista satoa, myöskin tämän kevään frigotaimista.   Aluksi kaikki näyttikin hyvältä. Kukinta alkoi ja mehiläiset tekivät työtään pölytyksen suhteen ja myös harmaahomeen torjunnass

Mitä Arvolan Luomutilalla tapahtuu nyt 24.1.2022

Hankimme viime keväänä lisää maata luomuviljelytarkoituksiin. Alue on ilmoitettu virallisesti luomuviljelyyn, mutta sadontuotantoon on vielä matkaa. Viime kesänä pellot muokattiin ja niille kylvettiin luomusiemencoctail, viherlannoitusseos.  Viherlannoituksella on montakin tehtävää ja se saa kasvaa siinä pari vuotta. Erikoinen kuusi kasvaa nyt pajuista perkkaamani puron varrella. Lohkon läpi virtaa puron tapainen. Sen varsi oli  hyvinkin pajukkoinen ja raivailin pajukon pois. Lisäksi lohkoihin sisältyy pieni metsäkappale, 2-3 aaria. Tämän kaistaleen pellon puoleisella laidalla on vanhan maantien pohja. Oulaisista Haapavedelle kulkeva maantie on jossain vaiheessa mennyt siitä. Nyt tuo pohja kasvoi lähinnä isoa haapaa ja oli siinä jokunen koivukin. Meidän ajatuksemme on tasoittaa tie pellon päähän tarvittavaksi kääntöpaikaksi. Niinpä aloin tältäkin osin metsätöihin. Haapapuista tuli saunapuita ja muutamia runkoja jätin pitkäksi, josko niistä saisi polkusillan puron yli. Puutavaraa pienes