Ajatuksia

 Ajattelen nykyään, että saamattomuus on henkistä laiskuutta. Saamattomuudella tarkoitan sitä, että jättää tekemättä sen tarpeellisen, hyödyllisen tai hyvän, jonka voisi halutessaan tehdä. Esimerkiksi tänä aamuna koin tarpeelliseksi laittaa aamiaista, terveellistä sellaista ja tein sen. Samoin siivosin tiskipöydän, kävin vessassa ja pesin hampaani ilman henkistä vastustusta. Seuraava hommani olisi joka-aamuinen aamujumppani, jota kohtaan tunnen jo pientä vastustusta. Minulla ei ole mitään fyysistä estettä aamujumppani tekemiseen, siis jos jätän sen tekemättä, kyse on henkisestä laiskuudesta omaksi vahingokseni.

Joka-aamuista jumppaani

Tällä kertaa voitin henkisen laiskuuteni ja tein reilun puolen tunnin aamujumppani. Minulla on keinot, ei omia vaan viisaammilta opittuja, voittaa henkisen laiskuuden tuomia haasteita. Jotkin asiat ovat helpompia, toiset vaikeampia, mutta niidenkin kohdalla tiedän suurin piirtein, missä ongelma piilee. Tänään ajattelen, että olen ennenkaikkea itse vastuussa omasta hyvinvoinnistani. Sitä vastuuta en voi ulkoistaa. Toki apua kannatta ja kaiketi pitääkin pyytää silloin, kun itse on johonkin  kykenemätön. Siitäkin olen vastuussa, siis avun pyytämisestä, vaikka siinä asiassa minulla taitaa olla vielä paljon opittavaa. 

Vastuu omista tekemisistäni toki ulottuu laajemmalle kuin vain omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen. Ja taas puhun vain omista ajatuksistani. En tyrkytä niitä muille. Sillä tiedostan, että se mitä olen elämäni aikana yrittänyt tyrkyttää muille on kantanut hyvin vähän hedelmää. Jokin asia meissä ihmisissä on, joka saa karvat nousemaan pystyyn, kun jotakin yritetään väkisten tukkia kurkustamme alas. Itseni kanssa on kuitenkin helpompi elää silloin kun toimin omien arvojeni mukaan vastuullisesti. Ihan jokapäiväisessä elämässä. Tällä hetkellä niin kaiketi monilla muillakin hetkillä, on maailmanlaajuisia ongelmia, jotka huolestuttavat, pelottavatkin ja saavat ymmälle. Sosiaalinen media on täynnä ryhmittymiä, jotka liputtavat osin hyvinkin kovin sanoin ja vihamielisin äänenpainoin oman agendansa puolesta. Osa asioista on lisäksi liian vaikeita, jotta osaisi edes muodostaa viisaan mielipiteensä asiasta. 

Maa uinuu vielä hangen alla, mutta 3. kuukauden päästä
meillä pitäisi olla mansikkapenkit valmiina uusia istutuksia
varten.

En voi ottaa kantaakseni koko maailman murheita enkä vastuulleni korjata niittä kaikkia. Omat tekoni on yksinkertaisia; maksan veroni, en kierrä, sen sijaan kierrätän muovin, paperin, pahvin, metallin, paristot, .... Kompostoin biojätteen lämmitän maalämmöllä, huolehdimme jätevesistäni mahdollisimman hyvin, .... Autoista en tiedä ?  Olen kyllä koittanut perehtyä sähköautoihin mutta tällä hetkellä olen kovasti epävarma, kumpi on parempi, sähkö vai diesel. Sitäpaitsi meillä ei ole varaa sähköautoon.  Kaupassa ostelen nykyään aika paljon luomua, paisi silloin kun sen hinta on yli puolta kalliinpaa. Lihan käyttö on loppunut lähes kokonaan, mutta en vaadi , en edes esitä että muiden täytyisi tehdä sama ratkaisu. Toki ajattelen, että punaisen lihan käytön vähentämisellä olisi myönteisiä etuja. (Huomatkaa, että tuossa lauseessa jo yritän vaikuttaa muiden mielipiteisiin). Luomuviljely on arvojemme mukainen ratkaisu ja sen kanssa on helppo elää. Siis sen ratkaisun, viljely ei ole helppoa.

Sosiaalisessa mediassa on kaikenlaisia ryhmiä. Sellaisia, joissa viestintä on agressiivista, loukkaavaa ja jopa vihamielistä. Mutta on siellä paljon hyvääkin. Jos haluan tietää jonkin asian mehiläisten hoidosta, laitan kysymyksen ryhmään ja minulla on kohta joukko vastauksia joista todennäköisesti löydän apua ongelmaani. Samoin on luomuviljelyn kanssa. Löyttyy paljon ihmisiä, jotka ovat avuliaita, pyyntettömiä ja jotka ovat kaiketi miettineet elämänarvojaan ja sitten elävät arvojensa mukaista elämää. Se antaa uskoa ihmiskuntaan kaikista ikävistä uutisista huolimatta. Toivoisin, osaisin käyttäytyä niin, että oma toimintani koettaisiin samanlaiseksi.