Siirry pääsisältöön

Vadelmapenkin aitaus...

Vadelmapenkkeihin pitäisi asentaa tukikepit joiden väliin pingoitetaan lanka. Olemme ajatelleet tehdä ns. V-tuennan, joita varten näitä tolppia olen värännyt.  Kevättalvella tein metsänhoititöitä anoppini metsässä ja valitsin riu-uista sopivaa tolppavärkkiä. Sen jälkeen kuorin niitä ja loppukeväällä ystäväni Pekka kävi kaverinani teroittamassa tolppien kärkiä. Ne  noin 400 tolppaa ovat kuivanneet pinossa kesän ja ovat aika keveitä. Nyt oli jatkokäsittelyn aika.  
Tässä niitä penkkejä on, joihin pitäisi tukiaita tehdä. Itse vadelmat ovat vielä pieniä.
 Viherlannoitusseos alkaa pikkuhiljaa kasvamaan penkkien väliin. 
Roskat tosin nopeimmin.


Luonnon puiset tolpat sopivat mieletämme luomutilalle painekyllästettyjen sijaan. Koska vadelman  tuotantoaika kirjallisuuden mukaan on 10 vuotta, olisi suotavaa, että tolpat kestäisivät sen aikaa. Siksi koitan käyttää perinteistä kyllästystä, eli hiillostaa tolppien päät. Nyt tuli käyttöä sille puusilpulle, jota syntyi tolppien teroituksessa. Olivat alkukesän kuivaamassa katoksessa.  


Nuotin kanssa piti kiirettä, että ehti pyöritellä tolppia
 ja poistaa ennen kuin paloivat liikaa.


Teimme harkoita nuotioalustan ja kuivaa haketta sissälle. Järjestely oli yllättävän hyvä ja hiillostettua tolppaa syntyi pikavauhtia. Piti vain olla tarkkana, että ehtivät sammua kunnolla ennen pinoon laittoa. Olisi mahtanut harmittaa, jos koko tolppakasa olisi syttynyt tuleen.  

Pino siirtyi toiseen paikkaan, nyt kärjet hiillostettuna. 


Seuraava vaihe olisi alkaa paaluttaa  tolppia penkkeihin. Olen nähnyt V-tuentaa valokuvassa, en käytännössä. Minua kiinnostaisi kovasti mittatieto; kuinka leveälle langat, mitä lankaa, mistä, miten korkealle langat ja millaiset tuentatolppien välit. Sekä V-väli että V-välien keskinäinen etäisyys. Jos joku kokenyt vadelmanviljelijä lukee tätä, neuvot tai kokemus kelpaisi. Otetaan kiitollisuudella vastaan.   




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raporttia tilan touhuista

  Vadelmapenkki 28.7.2023 Aioin sanoa, että olen ollut laiska kirjoittamaan blogia. Oikeastaan ei ole ollut kysymys laiskuudesta, kyllä koko ajan touhua on riittänyt. Nyt kuitenkin ajattelin kertoa hieman tämän kesän kulusta. Aloitan vaikka vadelmasta, koska sen kanssa työt keväällä alkoivat.  Tane tutkii tilannetta ennen leikkuuta. Huhtikuussa, kun lumet vielä olivat maassa, aloitin vadelman leikkauksen. Laikkasin kaikki vanhat versot pois ja harvensin kuluvan kesän satoversot  10 - 14 kpl metrille. Lopuksi asettelin vadelmat V-tuentaan. Näin kerrottuna kaikki mahtui kolmelle riville. Penkkiä on kuitenkin noin kilometrin verran, joten kyllä siinä aika monta tuntia takapuolta siirreltiin.  Leikkuujälkeä. Leikkaamisen jälkeen pääsin laittamaan ensimmäistä kertaa vadelmia V-tuentaan. Edellisellä vuonna jänikset lyhensivät kasvustoa niin paljon, että V-tuenta ai ollut mahdollista. Olin kuitenkin aidannut koko alueen syksyllä ja puput pysyivät pellolta poissa. Tässä vaiheessa kaikki näytti

Mehiläiset talvehtimaan!

  Viimme kesän vadelmat ovat pakastimissa, pääasiassa  asiakkaiden, mutta on niitä hieman tilallakin, jos joltakulta loppuu kesken. Kesän kiireet ovat takana ja uuteen kesään on matkaa monta kuukautta. Mutta ehkä jo kuuden kuukauden päästä pääsen leikkaamaan vadelmia uutta satoa varten. Nämä kuvan versot, jotka tuottivat viime kesän sadon, leikataan kaikki pois ja uudetkin versot harvennetaan sopivaan tiheyteen. Paljon riippuu tarlvesta, millaisen sadon vadelma tuottaa ensi kesänä.  Talviteloille varusteltuja mehiläispesiä.  Mehiläispesistä kerättiin hunajaosastot pois elokuun alussa. Sen jälkeen niille tarjottiin luomusokeria talviruoaksi n. 60%:a liuoksena, kaikkiaan yli 30 litraa/ pesä. Kiersin pesät kolmeen kertaan. Viime viikolla oli neljäs kierros, jonka yhteydessä keräsin ruokintalaatikot pois. Tarhaajilla on erilaisia menetelmiä ja pesärakenteitakin talvehtimista varten. Minä lisäänkaton alle vaahtokumipatjasta leikatun levyn lisäeristeeksi ja pesän ulkopuolelle tervapapeeria l

Kevättä rinnassa?

  30.11.-23 otettu kuva.  En pidä  pimeästä talvisydämestä lainkaan. Mutta sekin on kestettävä, jos aikoo nähdä taas uuden kevään ja kesän. Tätä kirjoittaessani on kuitenkin jo helmikuun loppu ja päiväkin on pidentynyt jo huomattavasti siitä, mitä se on lyhyimmillään ollut. Valo on se mikä saa minun vereni taas kiertämään kunnolla. Niinpä sain aikaiseksi pitkästä aikaa taas kirjoittaa jotakin tilamme asioista.  Talvella on aikaa koittaa myydä niitä tuotteita, joita meillä on jäänyt myytääväksi. Viime kesän hunajasato oli meillä n. 20% normaalista sadosta ja myytävä hunaja loppuikin jo jouluna. Siitepölyä sen sijaan tuli normaalisti ja sitä kyllä riittää meillä kesään. Ei niinkään sen takia että sitä olisi paljon, vaan lähinnä sen vuoksi ttä harva ymmärtää, kuinka upean terveellinen tuote mehiläisten keräämä siitepöly on. Lisäksi meillä on jonkin verran pakastettua vadelmaa, vadelmahilloa, luomumarjamehua ja joitakin muita tuotteita pieniä  määriä. Marikan tekemiä saippuoita, huulirasvo