Siirry pääsisältöön

Ohdakkeita ja jättiputkia

Minulla on lapsuuden muistoja ohdakkeista ja hukkakaurasta. Meidän pelloilla ei alkujaan ollut juuri ohdakkeita, mutta maan lisähankinnan myötä niitä hetki oli. Isä revitytti ne huolella pois ennen kuin ne ehtivät siementää. Jotenkin minä ajattelin, että se oli myös kunnia-asia, että ne eivät leviä naapurien pelloille. Kun heiniä polki avojaloin niin kyllä sellaiset piikkikukat olisivatkin olleet tosi ikäviä. 

Tässä kuvassa ei ole ohdaketta, vaan kaunis perhonen.

Täällä on mielestäni yllättävän paljon ohdakkeita. Ehkä näiden nykyajan suurten maatilojen hoitamisen yhteydessä ei ole aikaa niiden hävittämiseen. Samoin tässä naapurinamme olevan anoppini saunapalstan pihapiirissä ja myös muiden naapurien pelloilla on jättiputkea. Olemme yrittäneet hävittää kumpiakin jo useampana vuotena Raund Upilla. Jättiputki on vähentynyt, mutta ohdakkeet eivät. 
Tämä ohdake on jo nupulla. Pitäisi ehtiä repiä kaikki ennen kuin siementävät.



Koska olemme sitoutuneet luomuviljelyn ehtoihin, omalla tilalla mikään myrkky ei tule kyseeseen. Tänä kesänä olen koittanut hävittää tehostetusti ohdakkeita mekaanisella torjunnalla, ts. repiä niitä käsin hanskat kädessä sitä mukaa, kun niitä ilmaantuu. Ja niitä kyllä ilmaantuu. Tunttuu, että ne kasvavat viikossa metrin. Mutta näillä mennään. Revin niitä aina kulkiessani, missä tapaan. Katsotaan, mikä on lopputulos. 
Tämä jättiputi pukkaa jo kukkavartta. Useimmat olivat edellisten hävitysyritysten jäljiltä pieniä.


Jättiputkea ei omilta pelloilta löydy, onneksi. Anopin saunamökin pihapiiristä löytyy ja muutama naapurin pellon pintreelta. Kävimme Marikan kanssa läpi, Marika leikkasi ne noin vaaksan mittaiseksi ja minä käytin aikaisemmilta vuosilta jääneen Raund-Upin ruiskuttamalla sitä jättiputkien onttoihin varsiin. Pitäisi olla tehokas konsti, mutta en usko että tälläkään kertaa kaikki häviää. Lisää myrkkyä en enään osta, ensi kesänä  lapiota tarvittaessa. Hävitysoppaassa kertoivat vain, että juuret saattavat ulottua metrin syvyyteen, eli melkoisia kuoppia saa kaivaa!
Tämäkin isolehtinen myrkkykukka sai kyytiä vieraskasvipartiomme käsissä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raporttia tilan touhuista

  Vadelmapenkki 28.7.2023 Aioin sanoa, että olen ollut laiska kirjoittamaan blogia. Oikeastaan ei ole ollut kysymys laiskuudesta, kyllä koko ajan touhua on riittänyt. Nyt kuitenkin ajattelin kertoa hieman tämän kesän kulusta. Aloitan vaikka vadelmasta, koska sen kanssa työt keväällä alkoivat.  Tane tutkii tilannetta ennen leikkuuta. Huhtikuussa, kun lumet vielä olivat maassa, aloitin vadelman leikkauksen. Laikkasin kaikki vanhat versot pois ja harvensin kuluvan kesän satoversot  10 - 14 kpl metrille. Lopuksi asettelin vadelmat V-tuentaan. Näin kerrottuna kaikki mahtui kolmelle riville. Penkkiä on kuitenkin noin kilometrin verran, joten kyllä siinä aika monta tuntia takapuolta siirreltiin.  Leikkuujälkeä. Leikkaamisen jälkeen pääsin laittamaan ensimmäistä kertaa vadelmia V-tuentaan. Edellisellä vuonna jänikset lyhensivät kasvustoa niin paljon, että V-tuenta ai ollut mahdollista. Olin kuitenkin aidannut koko alueen syksyllä ja puput pysyivät pellolta poissa. Tässä vaiheessa kaikki näytti

Mehiläiset talvehtimaan!

  Viimme kesän vadelmat ovat pakastimissa, pääasiassa  asiakkaiden, mutta on niitä hieman tilallakin, jos joltakulta loppuu kesken. Kesän kiireet ovat takana ja uuteen kesään on matkaa monta kuukautta. Mutta ehkä jo kuuden kuukauden päästä pääsen leikkaamaan vadelmia uutta satoa varten. Nämä kuvan versot, jotka tuottivat viime kesän sadon, leikataan kaikki pois ja uudetkin versot harvennetaan sopivaan tiheyteen. Paljon riippuu tarlvesta, millaisen sadon vadelma tuottaa ensi kesänä.  Talviteloille varusteltuja mehiläispesiä.  Mehiläispesistä kerättiin hunajaosastot pois elokuun alussa. Sen jälkeen niille tarjottiin luomusokeria talviruoaksi n. 60%:a liuoksena, kaikkiaan yli 30 litraa/ pesä. Kiersin pesät kolmeen kertaan. Viime viikolla oli neljäs kierros, jonka yhteydessä keräsin ruokintalaatikot pois. Tarhaajilla on erilaisia menetelmiä ja pesärakenteitakin talvehtimista varten. Minä lisäänkaton alle vaahtokumipatjasta leikatun levyn lisäeristeeksi ja pesän ulkopuolelle tervapapeeria l

Kevättä rinnassa?

  30.11.-23 otettu kuva.  En pidä  pimeästä talvisydämestä lainkaan. Mutta sekin on kestettävä, jos aikoo nähdä taas uuden kevään ja kesän. Tätä kirjoittaessani on kuitenkin jo helmikuun loppu ja päiväkin on pidentynyt jo huomattavasti siitä, mitä se on lyhyimmillään ollut. Valo on se mikä saa minun vereni taas kiertämään kunnolla. Niinpä sain aikaiseksi pitkästä aikaa taas kirjoittaa jotakin tilamme asioista.  Talvella on aikaa koittaa myydä niitä tuotteita, joita meillä on jäänyt myytääväksi. Viime kesän hunajasato oli meillä n. 20% normaalista sadosta ja myytävä hunaja loppuikin jo jouluna. Siitepölyä sen sijaan tuli normaalisti ja sitä kyllä riittää meillä kesään. Ei niinkään sen takia että sitä olisi paljon, vaan lähinnä sen vuoksi ttä harva ymmärtää, kuinka upean terveellinen tuote mehiläisten keräämä siitepöly on. Lisäksi meillä on jonkin verran pakastettua vadelmaa, vadelmahilloa, luomumarjamehua ja joitakin muita tuotteita pieniä  määriä. Marikan tekemiä saippuoita, huulirasvo