Nollatoleranssi muoville pellossa

Lueskelin muistaakseni Maaseudun Tulevaisuudesta jonkin aikaa sitten muovista. Siis siitä, kuinka paljon sitä on pelloissa ja kuinka se hajoa mikromuoviksi joka sitten siirtyy elintarvikkeisiin ja sieltä kehoomme ja soluihimme. Olen liikkunut paljon maailmalla, mm. eteläeuroopassa ja katsellut sitä muovin määrää joka siellä on kaikkialla. Siellä yksi suuri saastuttajaryhmä ovat virvoitusjuomapurkit ja pullot. Onneksi meillä on palautusjärjestelmä. Eteläeurooppaan  verrattuna meidän ongelmamme taitaa olla paljon pienempi, mutta kyllä se on kuitenkin olemassa.

 

Muovia..

Nuo meidän peltomme ovat olleet kuinka pitkään lienee viljanviljelyssä eikä siellä pitäisi olla muovia. Mutta kun on! Sieltä löytyy kaikenlaista muovinarunpätkää, kalvonpalasia, mitä lienee.  En haluaisi syödä muovia enkä syöttää sitä kenellekään muulle. Niinpä tein sellaisen henkilökohtaisen päätöksen, että pyrin keräämään pikku hiljaa kaikki näkemäni muovinpalat pois pelloista. Pala  kerrallaan. Olen hypännyt jo melko monta kertaa traktorin päältä noukkiakseni maata muokatessa näkyviin ilmestyneen muovinpalasen. Tuskin minä kaikkia saan pois, koska osa on aina peitossa mutta jos vaikka 90%.

Muovia..

Jos joku oikea maanviljelijä ajattelee, että yritän opettaa tässä muita, niin en oikeastaan yritä. Tarvitaan varmaankin minua suurempi auktoriteetti muuttamaan mielipiteitä tai asenteita ja siksi teenkin näin vain itseni vuoksi. Toki ajattelen, että jos saisin Marikan innostumaan ajatuksesta, niin meitä olisi jo kaksi kerääjää!

 

Muovia..

Kun puhutaan ympäristöstä niin kerta toisensa jälkeen kuulen opastuksen, että ei minun teoillani ole mitään merkitystä, kun kiinassa on yli miljardi ihmistä ja ……   Tällä ajattelutavalla voidaan varmaankin oikeuttaa mikä tahansa passiivisuus. Minä en voi vaikuttaa kiinalaisten toimintaan, omaani voin. Se riittää minulle. Niin, meillä mansikoiden katteena on muovikelmu. Lupaan, että teen kaikkeni että viljelykauden päätyttyä kaikki kelmu poistuisi pellosta.