Siirry pääsisältöön

Arvolan Luomutilan tarinan alku.

Arvolan tarinaa.......

Keväinen pyhäjoki, viimekesäinen linnunpesä.


Puolisoni ideoi aina kaikenlaista. Aika ei tule piitkäksi. Viime vuonna Marika (Kamps) esitti idean, että perustaisimme luomutilan. Marjoja, vihanneksia ja juureksia. Niin ja mehiläisiä tietenkin!  Talven mittaan ajatus on kasvatettavan osalta jonkin verran jalostunut ja vihannekset ja juurekset ovat toistaiseksi saaneet jäädä syrjään. Korvasimme ne aloituksessa piennellä määärällä vadelmaa. Ajattelin että voisin tässä blogissa kertoa tilamme tarinaa sitä mukaa, kuin sitä syntyy. Lähinnä niitä varten, joita maanviljely, luomuviljely ja / tai ruokaa omasta maasta , kiinnostaa.

Olen aikaisemminkin pitänyt blogia pyörämatkoistani tällä samalla alustalla. Joku toinen alusta voisi jonkun mielestä olla parempi, mutta kun tekemistä on niin paljon. Minulla ei ole kovin paljon aikaa istuskella tietokoneen ääressä tekemässä hienoja esityksiä, kunhan laittelen asioita ylös päiväkirjan tavoin. Katsotaan, miten siihen riittää aikaa.

Asumme Oulaisissa, Pyhäjoen rannalla.  Talomme n. 2. hehtaarin tontti ulottuu noin 50 m:n päähä rannasta. Aivan rannalla on Marikan äidin saunamökki, joka on Marikan läheisten kokoontumispaikka usein kesällä. Muutimme tänne Oulun seudulta Marikan silloisen idean perusteella. Otimme velkaa ja rakensimme talon, josta emme saisi koskaan omiamme pois, jos tulisi tarve myydä. Toivottavasti ei tule. Marikalla on päätoimi Limingassa ja hän kulkee siellä päivittäin autolla, mikä on varmaankin aika raskasta. Ajatuksissa hänellä olisi ottaa jossakin vaiheessa opintovapaata ja opiskella puutarha-alaa. Hänellä on kyllä ennestään koulutus useampaankin tehtävään, mutta ei yksi lisää haittaa. Marika on ulospäinsuuntautunut, idearikas hieno ihminen.

Minä olen eläkkeellä. Nimeni on Ahti Auno ja työ, josta saan eläkkeeni oli aivan toisella alalla: sähkötöissä. Siksi tämä puutarhaviljely tuntuukin niin mielenkiintoiselta, kun kaikki on uutta. Ikää minulla on 69 vuotta. Taidan olla ikäisekseni kohtalaisen hyvässä kunnossa, liikun paljon , pyöräilen ja muutenkin. Lisäksi elämäntapani ,ovat olleet jo noin 17 vuotta koko lailla terveelliset. En juo, tupakoi ja syön käsitykseni mukaan terveellisesti. Silti 69 vuotta on 69 vuotta, itse ainakin ymmärrän sen.

Perheeseemme kuuluu lisäksi Marikan 12-vuotias hieno tytär, Camilla. Hänellä on sisar, Melissa, joka asuu nyt Kokkolassa valmistuu tänä keväänä terveydenhoitajaksi, Onnea! Ja veli Jasperi (Jape), joka on töissä ja asuu Ylivieskassa tyttöystävänsä kanssa. Lisäksi hyvin tärkeä perheenjäsen on Tane-koira, rodultaan Healer. Nuori, erittäin energinen ja rakastettu vahtikoira. 

Voin jatkosssa laittaa kuviakin perheenjäsenistämme, pitää vain ensin kysyä lupa. Nyt laitan vain Tanen kuvan, hän sen luvan antoi !

Tane-koira, uskollinen vahti ja kaveri.


Tässä tämä aloitusteksti.  Koitan  lisäillä juttua mahdollisimman usein. Tule mukkaan ja seuraa tarinaamme, kuinka siinä käy!


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raporttia tilan touhuista

  Vadelmapenkki 28.7.2023 Aioin sanoa, että olen ollut laiska kirjoittamaan blogia. Oikeastaan ei ole ollut kysymys laiskuudesta, kyllä koko ajan touhua on riittänyt. Nyt kuitenkin ajattelin kertoa hieman tämän kesän kulusta. Aloitan vaikka vadelmasta, koska sen kanssa työt keväällä alkoivat.  Tane tutkii tilannetta ennen leikkuuta. Huhtikuussa, kun lumet vielä olivat maassa, aloitin vadelman leikkauksen. Laikkasin kaikki vanhat versot pois ja harvensin kuluvan kesän satoversot  10 - 14 kpl metrille. Lopuksi asettelin vadelmat V-tuentaan. Näin kerrottuna kaikki mahtui kolmelle riville. Penkkiä on kuitenkin noin kilometrin verran, joten kyllä siinä aika monta tuntia takapuolta siirreltiin.  Leikkuujälkeä. Leikkaamisen jälkeen pääsin laittamaan ensimmäistä kertaa vadelmia V-tuentaan. Edellisellä vuonna jänikset lyhensivät kasvustoa niin paljon, että V-tuenta ai ollut mahdollista. Olin kuitenkin aidannut koko alueen syksyllä ja puput pysyivät pellolta poissa. Tässä vaiheessa kaikki näytti

Mehiläiset talvehtimaan!

  Viimme kesän vadelmat ovat pakastimissa, pääasiassa  asiakkaiden, mutta on niitä hieman tilallakin, jos joltakulta loppuu kesken. Kesän kiireet ovat takana ja uuteen kesään on matkaa monta kuukautta. Mutta ehkä jo kuuden kuukauden päästä pääsen leikkaamaan vadelmia uutta satoa varten. Nämä kuvan versot, jotka tuottivat viime kesän sadon, leikataan kaikki pois ja uudetkin versot harvennetaan sopivaan tiheyteen. Paljon riippuu tarlvesta, millaisen sadon vadelma tuottaa ensi kesänä.  Talviteloille varusteltuja mehiläispesiä.  Mehiläispesistä kerättiin hunajaosastot pois elokuun alussa. Sen jälkeen niille tarjottiin luomusokeria talviruoaksi n. 60%:a liuoksena, kaikkiaan yli 30 litraa/ pesä. Kiersin pesät kolmeen kertaan. Viime viikolla oli neljäs kierros, jonka yhteydessä keräsin ruokintalaatikot pois. Tarhaajilla on erilaisia menetelmiä ja pesärakenteitakin talvehtimista varten. Minä lisäänkaton alle vaahtokumipatjasta leikatun levyn lisäeristeeksi ja pesän ulkopuolelle tervapapeeria l

Kevättä rinnassa?

  30.11.-23 otettu kuva.  En pidä  pimeästä talvisydämestä lainkaan. Mutta sekin on kestettävä, jos aikoo nähdä taas uuden kevään ja kesän. Tätä kirjoittaessani on kuitenkin jo helmikuun loppu ja päiväkin on pidentynyt jo huomattavasti siitä, mitä se on lyhyimmillään ollut. Valo on se mikä saa minun vereni taas kiertämään kunnolla. Niinpä sain aikaiseksi pitkästä aikaa taas kirjoittaa jotakin tilamme asioista.  Talvella on aikaa koittaa myydä niitä tuotteita, joita meillä on jäänyt myytääväksi. Viime kesän hunajasato oli meillä n. 20% normaalista sadosta ja myytävä hunaja loppuikin jo jouluna. Siitepölyä sen sijaan tuli normaalisti ja sitä kyllä riittää meillä kesään. Ei niinkään sen takia että sitä olisi paljon, vaan lähinnä sen vuoksi ttä harva ymmärtää, kuinka upean terveellinen tuote mehiläisten keräämä siitepöly on. Lisäksi meillä on jonkin verran pakastettua vadelmaa, vadelmahilloa, luomumarjamehua ja joitakin muita tuotteita pieniä  määriä. Marikan tekemiä saippuoita, huulirasvo