Siirry pääsisältöön

Maailman mehiläispäivä 20.5.2020

Käytän aika harvoin savua hoitotöissäni. Nyt  oli viileä sää, siksi rauhoittelin ystäviäni.



Eilinen päivä oli Matkanivassa kohtalaisen mukava säältään. Sain tiedon, että traktori oli joskus jäätynyt ja sitä oli korjattu hitsaamalla. Sen korjaaminen kunnolla maksaisi luultavasti traktorin hinnan. Siispä otin tuumaustauon ja kyselimme lainaan tai vuokralle ainakin hetkeksi, kunnes jotain pysyvämpää keksittäisiin. Hieman koettelee aloittavia luomuviljelijöitä.   Marikan eno lupasi meille lainaan traktoriaan, kiitos hänelle.

Käytin peltotöistä vapautunutta aikaa ja tein edelleen mehiläisten kanssa töitä. Tänään on Maailman Mehiläisten päivä joten työni sopivat hyvinkin teemaan. Toivoisin yhä useamman ihmiseen ymmärtävän, että menetämme todella paljon, jos pölyttäjät loppuvat. Yritämme pieneltä osaltani tehdä asian eteen jotakin.
Ensimmäinen mansikkamaan reunalle siirretty pesä.

Siirsin alustavasti yhden pesän uuden mansikkamaan reunaan jokirantaan. Mansikan kukka ei ole mehiläiselle kaikkein houkuttavin, siksi pesien täytyy olla lähellä. Paitsi pölytystä, mehiläisten on tarkoitus hoitaa harmaahomeen torjuntaa biologisella, ihmiselle vaarattomalla ja luomuviljelyyn hyväksytyllä torjuntakeinolla.  Kerron tästä jatkossa enemmän.
Lahjaksi saamamme karhi on hieman sammaloitunut, mutta kohta se päässee tosi toimiin.

Saimme lahjoituksena vanhan karhin, jota aloin huoltamaan hieman ennen kuin se pääsee jatkamaan  elämäänsä meidän pelloillamme. Näissä vanhoissa koneissa kaikki pultit ja rasvanipat ovat ruosteessa ja tukossa. Vähitellen olen oppinut niitä irroittamaan. Sainkin rasvanipat irti ja uudet tilalle, mutta vielä pitää hakea sellainen prässi, joka toimii. Minulla oli kaksi ennestään, mutta kummastakaan sitä vaseliinia ei saanut nipasta sisään.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raporttia tilan touhuista

  Vadelmapenkki 28.7.2023 Aioin sanoa, että olen ollut laiska kirjoittamaan blogia. Oikeastaan ei ole ollut kysymys laiskuudesta, kyllä koko ajan touhua on riittänyt. Nyt kuitenkin ajattelin kertoa hieman tämän kesän kulusta. Aloitan vaikka vadelmasta, koska sen kanssa työt keväällä alkoivat.  Tane tutkii tilannetta ennen leikkuuta. Huhtikuussa, kun lumet vielä olivat maassa, aloitin vadelman leikkauksen. Laikkasin kaikki vanhat versot pois ja harvensin kuluvan kesän satoversot  10 - 14 kpl metrille. Lopuksi asettelin vadelmat V-tuentaan. Näin kerrottuna kaikki mahtui kolmelle riville. Penkkiä on kuitenkin noin kilometrin verran, joten kyllä siinä aika monta tuntia takapuolta siirreltiin.  Leikkuujälkeä. Leikkaamisen jälkeen pääsin laittamaan ensimmäistä kertaa vadelmia V-tuentaan. Edellisellä vuonna jänikset lyhensivät kasvustoa niin paljon, että V-tuenta ai ollut mahdollista. Olin kuitenkin aidannut koko alueen syksyllä ja puput pysyivät pellolta poissa. Tässä vaiheessa kaikki näytti

Mehiläiset talvehtimaan!

  Viimme kesän vadelmat ovat pakastimissa, pääasiassa  asiakkaiden, mutta on niitä hieman tilallakin, jos joltakulta loppuu kesken. Kesän kiireet ovat takana ja uuteen kesään on matkaa monta kuukautta. Mutta ehkä jo kuuden kuukauden päästä pääsen leikkaamaan vadelmia uutta satoa varten. Nämä kuvan versot, jotka tuottivat viime kesän sadon, leikataan kaikki pois ja uudetkin versot harvennetaan sopivaan tiheyteen. Paljon riippuu tarlvesta, millaisen sadon vadelma tuottaa ensi kesänä.  Talviteloille varusteltuja mehiläispesiä.  Mehiläispesistä kerättiin hunajaosastot pois elokuun alussa. Sen jälkeen niille tarjottiin luomusokeria talviruoaksi n. 60%:a liuoksena, kaikkiaan yli 30 litraa/ pesä. Kiersin pesät kolmeen kertaan. Viime viikolla oli neljäs kierros, jonka yhteydessä keräsin ruokintalaatikot pois. Tarhaajilla on erilaisia menetelmiä ja pesärakenteitakin talvehtimista varten. Minä lisäänkaton alle vaahtokumipatjasta leikatun levyn lisäeristeeksi ja pesän ulkopuolelle tervapapeeria l

Kevättä rinnassa?

  30.11.-23 otettu kuva.  En pidä  pimeästä talvisydämestä lainkaan. Mutta sekin on kestettävä, jos aikoo nähdä taas uuden kevään ja kesän. Tätä kirjoittaessani on kuitenkin jo helmikuun loppu ja päiväkin on pidentynyt jo huomattavasti siitä, mitä se on lyhyimmillään ollut. Valo on se mikä saa minun vereni taas kiertämään kunnolla. Niinpä sain aikaiseksi pitkästä aikaa taas kirjoittaa jotakin tilamme asioista.  Talvella on aikaa koittaa myydä niitä tuotteita, joita meillä on jäänyt myytääväksi. Viime kesän hunajasato oli meillä n. 20% normaalista sadosta ja myytävä hunaja loppuikin jo jouluna. Siitepölyä sen sijaan tuli normaalisti ja sitä kyllä riittää meillä kesään. Ei niinkään sen takia että sitä olisi paljon, vaan lähinnä sen vuoksi ttä harva ymmärtää, kuinka upean terveellinen tuote mehiläisten keräämä siitepöly on. Lisäksi meillä on jonkin verran pakastettua vadelmaa, vadelmahilloa, luomumarjamehua ja joitakin muita tuotteita pieniä  määriä. Marikan tekemiä saippuoita, huulirasvo