Siirry pääsisältöön

Mehiläisten hoitoa…




Sain tänään kyntötyöt valmiiksi. Olisi aika siirtyä karhimiseen äestämiseen…. Mutta kun -70-luvulla käyttöönotettu Valmet 502 joutui niin lujille , että luultavasti kannen tiiviste meni. Ainakin vedet alkoivat tulemaan pellolle useampaan otteeseen. Ilmeisesti ongelman oli aiheuttanut viallinen syylärin korkki ja tietenkin kokematon kusi, joka ei huomannut ongelmaa ajoissa. Raiten korjaamo lupasi hoitaa homman parissa päivässä. Hyvä niin, jos onnistuu.


Mehiläispesän pääovella on liikennettä. Toiset tuovat siitepölyä
 ja toiset ovat lähdössa hakemaan sitä.


Käytin loppupäiväksi vapautunutta aikaa ja lähdin hoitamaan mehiläisiä. Pesäni ovat talvehtineet kohtalaisen hyvin ja  ahkerat apulaiseni ovat alkaneet toimimaan. Kuningatar tai emo, niin kuin minä sitä kutsun, on aloittanut munintansa ja pitkästä talvesta selvinneet työläiset kovan urakkansa kasvattaa uutta sukupolvea hunajasadon kerääjiksi. Kuningatar munii hyvin pieniä munia, muistaakseni parhaimmillaan noin 1500 kpl vuorokaudessa. Noin kolmen vuorokauden jälkeen munasta kehittyy toukka, jota työläiset ruokkivat noin 1000 kertaa vuorokaudessa. Toukka kasvaa nopeasti ja viiden vuorokauden toukkavaiheen jälkeen sikiö peitetään ja mehiläisen monimutkainen kehitysvaihe jatkuu kannen alla suojassa. n. 21 vuorokauden jälkeen muninnasta kuoriutuu uusi työläismehiläinen aloittamaan oman työntäyteisen elämänsä.
Jätin tarhan pesiin vielä tervapaperia tuulensuojaksi, sen verran
kylmiäilmoja on vielä tälle viikolle luvattu.

Poistelin hieman eristyksiä ja suoritin pari muuta hoitotoimenpidettä. Näin, että kaikissa läpi käymissäni pesissä oli peittosikiöitä, joten emo oli alkanut töihin.  Pesään palaavilla mehiläisillä oli pajun siitepölyä jalkavasuissaan. Siitepöly on hyvin tärkeä, siitä työläiset valmistavat proteiinipitoista pergaa maitohappokäymisen avulla. Ensimmäinen vaihe tulevan sadon suhteen on kunnossa, pesät ovat lähes kaikki hengissä ja emot ovat aloittaneen uuden sukupolven luomisen. Loppu riippuu tulevista säistä.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Katsaus vuoteen 2024

Satovuoteen valmistautuminen alkaa käytännön toimien osalta edellisenä kesänä. Oikeastaan mietimme maankäyttä paljon pidemmän aikaa eteenpäin, mutta konkreettisten toimien osalta edellinen kesä on tärkeä.  Kesälle 24 päätimme kokeia omaa taimikasvatusta ja keräsimme kaikkiaan 8000 pistokasta. Syynä tähän ennenkaikkea se, että saimme ulkolaisista taimista mustalaikku-nimsen sieniaudin ja jouduimme hävittämään koko istutusalan.    Allaolevat taimet  eivät ole itse keräämiä, vaan kevään 24 istutuksiin ostettuja.  Ensimmäinen yrityksemme kasvattaa itse istutustaimemme, Toinen asia, mitä mietimme, oli pensasmustikan viljelykokeilu. Rieska-leaderilla oli avustusrahaa, jonka ajattelimme sopivan täsmälleen tällaiseen kokeiluun. Anomuksemme menikin paikallisesti läp, mutta ELY-keskus torppasi sen. Olen jokseenkin varma, että missä tahansa muussa EU-maassa se olisi mennyt läpi. Olemme tulleet siihen tulokseen, että mitkään yritystuet eivät koske maanviljelyä. Mutta joka t...

Katsaus vuoteen 2024, osa 3

  Keväällä 2024 meillä oli mahdollisuus apuun ja Harri oli meillä traktorimiehenä kuukauden ajan. Kastelujärjestelmässä oli niin paljon työtä, että apu oli tarpeen. Ne maat, joilla ei ole marjoja, kylvetään  muutoin ajatellen maanparannusta. Jos seuraavana keväänä on tarkoitus istuttaa mansikkaa tai jotain muuta, sitten yksivuotinen viherlannoitusseos tai kauraa. Jos tiedossa on, että seuraavaan marjanistutikseen on pidempi aika, sitten kyseeseen voi tulla monivuotinen viherlannoitusseos. Olemme kantapään kautta oppineet, että monivuotisen viherlannoituksen jälkeen pelto on muokkauksen jälkeen niin turppainen, että penkkien teko on erittäin vaikeaa.  Harri korjailee "Hitec"-karhiamme. Kauraa meillä on ollut jo useampana vuotena. Pääsimme toki aluksi kovinkin helpolla, kun naapurimme Tomi pui ja kuivasi kauran meille ja syötimme ne kanoille. -23 sitten puimme ihan oikeasti ja kuivasimme sekä myimme sen Ylivieskaan. Kustannukset ylittivät tuotot, niinpä nyt kaura on pelkäst...

Katsaus vuoteen 2024 osa 5

Syksyllä katse alkaa kääntymään seuraavaan vuoteen. Mansikoita olemme istuttaneet joka vuosi. Nyt keräsimme taimet omalta emotaimimaalta, istutimme ne istutuspikareihin ja kärräsimme taimikennostot varta vasten tekemällemme hiekkapedille. Koitimme järjestää kastelun mahdollisimman hienosumuisena. Osan kastelusysteemistä samme lahjoituksena hienolta naapuriltamme Paavolta. Taimet lähtivät kyllä hyvään kasvuun, mutta varsinainen koettelemus on tietenkin talvi. Tätä kirjoittaessani ulkona on lämpimän puolella ja taimia suojaava lumipeite on lähes sulannut pois. Ei auta kuin laittaa kädet ristiin ja toivoa parasta. Mielläni istuttaisimme kaikki tulevana keväänä.  Vadelmat opettivat että jäniksiltä kannattaa suojautua. Pensasmustikat ovat ilmesesti vielä halutuimpia rusakoiden herkkuna kuin vadelmat. Niinpä koko pensasmustikka-alue kierrettiin 1,5 m:n aidalla. Itse aitavärkki toki piti ostaa mutta tolpat ovat luomua, itse metsästä haettuja, kuorittuja ja lahonsuojaustakin yritetty ehdä ...