Siirry pääsisältöön

Ensimmäinen istutusviikko takana..




Saimme maanantaina 8.6  kolme kappaletta koululaista auttamaan mansikan istutuksessa. Olimme kaikki yhtä kokemattomia. Maanantaipäivä meni istutusreikien tekemisessä muoveihin. Siihen olisi helpompikin konsti, ehkä sitten ensi keväänä käytössä. Nyt kuitenkin tehtiin käsin aika monta reikää. Reikiä tehtäessä korostelin tekijöille ja talkoolaisille että varoisivat  tihkuletkuja Pääosin varoivatkin, mutta kyllä siinä paikattavaakin syntyi. Jouduin tilaamaan  pussillisen jatkoja ja vaihdoin vielä tänäänkin pari pätkää jatkojen kanssa uuteen letkuun.

Marikan äiidin omenapuu oli runsaassa kukassa
 ja meidän mehiläiset hoitelivat kiitettäävästi pölytystä.




Mansikan taimet tulivat tiistaiaamuna. Suomalaisia luomupaakkutaimia, minun kokemuksellani näyttivät hyviltä. Niissä oli osassa aika paljon kukkiakin, mutta toimittaja ehdotti että ne rapsittaisiin pois. Turvaa kuulemma paremman juuriston kasvun ja siten sadon ensi kesänä. Kyllä sydäntä särki, kun Marika ja hänen äitinsä Marja-Liisa saksivat oikein urakalla kukkia mansikantaimista pois!
Mansikat saavat maistaa Pyhäjoen vettä. Tähänastisen perusteella pitävät siitä.

Luin jostakin netistä, että istuttajat istuttavat 100 – 150 tainta tunnissa.  Eihän se meillä ihan niin mennyt. Alhaisin vauhti oli noin 30 taimea tunnissa ja Marika taisi istuttaa kutakuinkin tuota netistä lukemaani vauhtia. Minä taisin tulla hyvänä kakkosena, vaikka tosiasiassa minun hommaani tahtoi katkoa kaikenlainen muu touhu. Oli miten hyvänsä, niin kyllä me saimme yli 5000 taimea istutettua ennen perjantain työpäivän päättymistä.
Tane sai alkuviikolla vieraan ja leikki maistui. Nyt kun on ollut helteistä
 se on makaillut enimmäkseen varjossa.

Lauantai meni avokesantojen kultivaattorilla käsittelyyn. Koitin antaa rikkaruohoille  ja juolavehnälle kyytiä. Tarkoitus on kylvää alueelle vieherlannoitusseos kunhan saamme  istutukset tehtyä. Sunnuntaina oli mieluisa perhejuhla, kun juhlimme Marikan vanhimman tyttären, Melissan valmistumista terveydenhoitajaksi. 

Tämä alkanut viikko onkin sitten haasteellinen. Tänään valmistauduimme tulevaan istutussessioon, taimia on vain enemmän kuin viime viikolla ja  taimet ovat Frigo-taima, joiden käsittely ja hengissä pito vaikuttaa aika vaikealta. Emme tilatessamme oikein tajunneet, mistä on kysymys ja nyt on myöhäistä vikistä. Mutta siitä seuraavalla kerralla.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raporttia tilan touhuista

  Vadelmapenkki 28.7.2023 Aioin sanoa, että olen ollut laiska kirjoittamaan blogia. Oikeastaan ei ole ollut kysymys laiskuudesta, kyllä koko ajan touhua on riittänyt. Nyt kuitenkin ajattelin kertoa hieman tämän kesän kulusta. Aloitan vaikka vadelmasta, koska sen kanssa työt keväällä alkoivat.  Tane tutkii tilannetta ennen leikkuuta. Huhtikuussa, kun lumet vielä olivat maassa, aloitin vadelman leikkauksen. Laikkasin kaikki vanhat versot pois ja harvensin kuluvan kesän satoversot  10 - 14 kpl metrille. Lopuksi asettelin vadelmat V-tuentaan. Näin kerrottuna kaikki mahtui kolmelle riville. Penkkiä on kuitenkin noin kilometrin verran, joten kyllä siinä aika monta tuntia takapuolta siirreltiin.  Leikkuujälkeä. Leikkaamisen jälkeen pääsin laittamaan ensimmäistä kertaa vadelmia V-tuentaan. Edellisellä vuonna jänikset lyhensivät kasvustoa niin paljon, että V-tuenta ai ollut mahdollista. Olin kuitenkin aidannut koko alueen syksyllä ja puput pysyivät pellolta poissa. Tässä vaiheessa kaikki näytti
Lähetä kommentti
Lue lisää

Mehiläiset talvehtimaan!

  Viimme kesän vadelmat ovat pakastimissa, pääasiassa  asiakkaiden, mutta on niitä hieman tilallakin, jos joltakulta loppuu kesken. Kesän kiireet ovat takana ja uuteen kesään on matkaa monta kuukautta. Mutta ehkä jo kuuden kuukauden päästä pääsen leikkaamaan vadelmia uutta satoa varten. Nämä kuvan versot, jotka tuottivat viime kesän sadon, leikataan kaikki pois ja uudetkin versot harvennetaan sopivaan tiheyteen. Paljon riippuu tarlvesta, millaisen sadon vadelma tuottaa ensi kesänä.  Talviteloille varusteltuja mehiläispesiä.  Mehiläispesistä kerättiin hunajaosastot pois elokuun alussa. Sen jälkeen niille tarjottiin luomusokeria talviruoaksi n. 60%:a liuoksena, kaikkiaan yli 30 litraa/ pesä. Kiersin pesät kolmeen kertaan. Viime viikolla oli neljäs kierros, jonka yhteydessä keräsin ruokintalaatikot pois. Tarhaajilla on erilaisia menetelmiä ja pesärakenteitakin talvehtimista varten. Minä lisäänkaton alle vaahtokumipatjasta leikatun levyn lisäeristeeksi ja pesän ulkopuolelle tervapapeeria l
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kevättä rinnassa?

  30.11.-23 otettu kuva.  En pidä  pimeästä talvisydämestä lainkaan. Mutta sekin on kestettävä, jos aikoo nähdä taas uuden kevään ja kesän. Tätä kirjoittaessani on kuitenkin jo helmikuun loppu ja päiväkin on pidentynyt jo huomattavasti siitä, mitä se on lyhyimmillään ollut. Valo on se mikä saa minun vereni taas kiertämään kunnolla. Niinpä sain aikaiseksi pitkästä aikaa taas kirjoittaa jotakin tilamme asioista.  Talvella on aikaa koittaa myydä niitä tuotteita, joita meillä on jäänyt myytääväksi. Viime kesän hunajasato oli meillä n. 20% normaalista sadosta ja myytävä hunaja loppuikin jo jouluna. Siitepölyä sen sijaan tuli normaalisti ja sitä kyllä riittää meillä kesään. Ei niinkään sen takia että sitä olisi paljon, vaan lähinnä sen vuoksi ttä harva ymmärtää, kuinka upean terveellinen tuote mehiläisten keräämä siitepöly on. Lisäksi meillä on jonkin verran pakastettua vadelmaa, vadelmahilloa, luomumarjamehua ja joitakin muita tuotteita pieniä  määriä. Marikan tekemiä saippuoita, huulirasvo
Lähetä kommentti
Lue lisää