Siirry pääsisältöön

Istutukset ovat tällä erää ohi..




Saimme vadelman taimet viime tiistaina iltapäivällä Kajaanin liepeiltä, Peuraniemen Taimitarhalta. Taimet olivat teinitaimia, tavanomaisesta Ottawa-lajikkeen  taimesta luomumenetelmin lisättyjä taimia, joiden käyttöön olimme saaneet anomuksesta kirjallisen luvan ELY-keskuksesta, koska muita luomutaimia ei ollut saatavilla mistään.
 
Vadelmaan taimet on pakattu pystyyn ja Marika kastelee niitä.
Taimet saapuivat meille pahvilaatikoissa, joihin ne olivat pakattu kyljittäin, minusta hieman arveluttavan näköisesti, mutta ihme kyllä ne olivat kaikki kunnossa. Sellainen ilmiö kuitenkin oli, että kaikkien latvat olivat kääntyneet 90 astetta ylöspäin, ja tuo mutka näyttää korjautuvan aika hitaasti. Me nostelimme Marikan kanssa aluksi kaikki ulos laatikoistaan ja asettelimme ne pystyyn ja kastelimme.
 
Sieltä se taimi pilkistää. Luonto saa huolehtia lopusta.
No, ehkä vähän autellaan jos osataan.
Marika ”loma” loppui vähäksi aikaa, hän lähti vetämään rippileiriä, kuten joka kesä. Minä jäin 1400:n vadelmantaimen,  Tane-koiran , kanojen ja kanien kanssa keskenämme kotiin. Viiden päivän urakoinnin jälkeen kaikki on maassa. Viikko oli kuuma. Onneksi on tihkukastelujärjestelmä ja onneksi joki vieressä, kävin siellä aika monta kertaa helpottamassa oloani helteen kourissa. Vadelman istutusvauhti ei ollut samaa luokkaa kuin mansikoiden. Laatikoiden kannossa oli enemmän hommaa, taimipaakut olivat isompia ja lisäksi vadelmapenkit olivat ensiksi tehdyt. Siellä oli jonkin verran vajaatäyttöä, jota yrittelin istutusrei-istä käsin haroen korjailla parhaani mukaan.
Rivi on nyt tämän näköinen. Koitan ottaa jatkossakin kuvia, jotta asiasta kiinnostunut voi seurata kasvua. Jos unohdan, niin pyytääkää!

No, nyt ne ovat maassa ja loppu jää paljolti luojan haltuun. Ajattelin, että päättäessäni varsinaisen työurani, minulla oli vahva oma ammattitaito. Tässä hommassa ei ole vielä mitään omaa, kaikki on lainattua. Kyseltyä ja netistä luettua. En olisi ikinä uskaltanut moiseen hommaan alkaa, ellei tuo meidän Marika olisi asian innostunut. Saa hän ainakin tomaatit ja kurkut ja monet kukat kasvamaan.. Toivon mukaan mansikat ja vadelmatkin! Ensi viikolla odottaa monta muuta homma, joten ei tässä tarvitse jouten jäädä. Tyytyväinen kuitenkin olen, että saimme taimet kunnialla maahan.
Kuva on keskiviikolta, jolloih horsma alkoi pukata ensimmäisiä kukkia!  Horma on tärkeä mesikasvi, joten täytyy paneutua mehiläisten hoitoon. Kukinta on aikaisessa.

Ensi viikolla on ohjelmassa mm. mehiläisten hoitoa.



Kommentit

  1. Ajan teidän ohi päivittäin ja olen huomannut väkeä pellolla. Toivotaan että pääsen ensi kesänä ostamaan mansikoita ja vadelma. 🍓🍓🍓🍓

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mieluista luettavaa! Kyllä se toive olisi, että ennenkaikkea lähiseudun ihmiset löytäisivät tilan siinä vaiheessa kun tai jos, satoa löytyy.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raporttia tilan touhuista

  Vadelmapenkki 28.7.2023 Aioin sanoa, että olen ollut laiska kirjoittamaan blogia. Oikeastaan ei ole ollut kysymys laiskuudesta, kyllä koko ajan touhua on riittänyt. Nyt kuitenkin ajattelin kertoa hieman tämän kesän kulusta. Aloitan vaikka vadelmasta, koska sen kanssa työt keväällä alkoivat.  Tane tutkii tilannetta ennen leikkuuta. Huhtikuussa, kun lumet vielä olivat maassa, aloitin vadelman leikkauksen. Laikkasin kaikki vanhat versot pois ja harvensin kuluvan kesän satoversot  10 - 14 kpl metrille. Lopuksi asettelin vadelmat V-tuentaan. Näin kerrottuna kaikki mahtui kolmelle riville. Penkkiä on kuitenkin noin kilometrin verran, joten kyllä siinä aika monta tuntia takapuolta siirreltiin.  Leikkuujälkeä. Leikkaamisen jälkeen pääsin laittamaan ensimmäistä kertaa vadelmia V-tuentaan. Edellisellä vuonna jänikset lyhensivät kasvustoa niin paljon, että V-tuenta ai ollut mahdollista. Olin kuitenkin aidannut koko alueen syksyllä ja puput pysyivät pellolta poissa. Tässä vaiheessa kaikki näytti

Mehiläiset talvehtimaan!

  Viimme kesän vadelmat ovat pakastimissa, pääasiassa  asiakkaiden, mutta on niitä hieman tilallakin, jos joltakulta loppuu kesken. Kesän kiireet ovat takana ja uuteen kesään on matkaa monta kuukautta. Mutta ehkä jo kuuden kuukauden päästä pääsen leikkaamaan vadelmia uutta satoa varten. Nämä kuvan versot, jotka tuottivat viime kesän sadon, leikataan kaikki pois ja uudetkin versot harvennetaan sopivaan tiheyteen. Paljon riippuu tarlvesta, millaisen sadon vadelma tuottaa ensi kesänä.  Talviteloille varusteltuja mehiläispesiä.  Mehiläispesistä kerättiin hunajaosastot pois elokuun alussa. Sen jälkeen niille tarjottiin luomusokeria talviruoaksi n. 60%:a liuoksena, kaikkiaan yli 30 litraa/ pesä. Kiersin pesät kolmeen kertaan. Viime viikolla oli neljäs kierros, jonka yhteydessä keräsin ruokintalaatikot pois. Tarhaajilla on erilaisia menetelmiä ja pesärakenteitakin talvehtimista varten. Minä lisäänkaton alle vaahtokumipatjasta leikatun levyn lisäeristeeksi ja pesän ulkopuolelle tervapapeeria l

Kevättä rinnassa?

  30.11.-23 otettu kuva.  En pidä  pimeästä talvisydämestä lainkaan. Mutta sekin on kestettävä, jos aikoo nähdä taas uuden kevään ja kesän. Tätä kirjoittaessani on kuitenkin jo helmikuun loppu ja päiväkin on pidentynyt jo huomattavasti siitä, mitä se on lyhyimmillään ollut. Valo on se mikä saa minun vereni taas kiertämään kunnolla. Niinpä sain aikaiseksi pitkästä aikaa taas kirjoittaa jotakin tilamme asioista.  Talvella on aikaa koittaa myydä niitä tuotteita, joita meillä on jäänyt myytääväksi. Viime kesän hunajasato oli meillä n. 20% normaalista sadosta ja myytävä hunaja loppuikin jo jouluna. Siitepölyä sen sijaan tuli normaalisti ja sitä kyllä riittää meillä kesään. Ei niinkään sen takia että sitä olisi paljon, vaan lähinnä sen vuoksi ttä harva ymmärtää, kuinka upean terveellinen tuote mehiläisten keräämä siitepöly on. Lisäksi meillä on jonkin verran pakastettua vadelmaa, vadelmahilloa, luomumarjamehua ja joitakin muita tuotteita pieniä  määriä. Marikan tekemiä saippuoita, huulirasvo