Siirry pääsisältöön

Hunajat on kerätty ja talviruokinta on tehty

 Normaali tilanne mehiläistarhauksessa on, että jossakin vaiheessa  kesää mehiläiset alkavat  syömään enemmmän keräämäänsä hunajaa kuin mitä sitä saavat kerättyä. Minä ajattelen että meillä tuo heti on siinä vaiheessa, kun horsma on kukkinut kukintansa lopuun. Yleensä se tapahtuu elokuun alussa, ennen 10.8.:tta. Niinpä nytkin keräilin hunajakehät elokuun alussa talteen. 

Työmehiläiset pääsevät sulkuristikon läpi, emo ei.


Minä hoidan toistaiseksi mehiläisiä siten, että emo on ristikon alla alimmassa laatikossa. Hunajaosastot käydään läpi siten, että hunajakakku kerrallaan varistetaan mehiläiset pois (pesän eteen), lopuksi viimeiset vielä harjataan kevyesti ja siirretään hunajakakku tai kehä tyhjään laatikkoon. Yhdessä laatikossa on 9-10 kehää, joten hommaa riittää. Pitäisi vielä varmistaa, että kerättävä hunaja on riittävän kuivaa.

Kakuilta varistetut mehiläiset pääosin kävelevät pesään takaisin.

Tällaiselta kakku näyttää pesästä otettuna. Keskellä oleva
vaalkea alue on vahalla peitettyä hunajaa. 

Alimmasta laatikosta en hunajaa ota. Kun  hunaja on kerätty, on ruokinta aloitettava välittämästi. Meidän tapauksessa ruokinta tapahtuu luomusokerilla. Liuottelelen sokerin lämpimään veteen saavissa. Sekoitus porakoneen vispilällä ja sitten sokeriliuosta pesän päälle asetetltavaan ruokintalaatikkoon. Liuosta menee sen verran paljon, että joudun kiertäämään pesät moneen kertaan. 

Luomusokeriliuos ruokintalaatikossa pesän päällä.

Nyt kaikki liuokset on jaettu. Työläiset kantavat sen kennoihin ja kuivaavat sen talviruoakseen. Mehiläiset valmistautuvat muutoinkin talveen. Ne ajavat kuhnurit pois syömästä talviruoavarantoja. Se on kuhnureille kova kohtalo. Niitä ei enään tarvita. Niiden ainoa tehtävä on paritela kuningattaren kanssa ja taalvella niille ei ole kkäyttöä, ne joutavat kuolla.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raporttia tilan touhuista

  Vadelmapenkki 28.7.2023 Aioin sanoa, että olen ollut laiska kirjoittamaan blogia. Oikeastaan ei ole ollut kysymys laiskuudesta, kyllä koko ajan touhua on riittänyt. Nyt kuitenkin ajattelin kertoa hieman tämän kesän kulusta. Aloitan vaikka vadelmasta, koska sen kanssa työt keväällä alkoivat.  Tane tutkii tilannetta ennen leikkuuta. Huhtikuussa, kun lumet vielä olivat maassa, aloitin vadelman leikkauksen. Laikkasin kaikki vanhat versot pois ja harvensin kuluvan kesän satoversot  10 - 14 kpl metrille. Lopuksi asettelin vadelmat V-tuentaan. Näin kerrottuna kaikki mahtui kolmelle riville. Penkkiä on kuitenkin noin kilometrin verran, joten kyllä siinä aika monta tuntia takapuolta siirreltiin.  Leikkuujälkeä. Leikkaamisen jälkeen pääsin laittamaan ensimmäistä kertaa vadelmia V-tuentaan. Edellisellä vuonna jänikset lyhensivät kasvustoa niin paljon, että V-tuenta ai ollut mahdollista. Olin kuitenkin aidannut koko alueen syksyllä ja puput pysyivät pellolta poissa. Tässä vaiheessa kaikki näytti

Mehiläiset talvehtimaan!

  Viimme kesän vadelmat ovat pakastimissa, pääasiassa  asiakkaiden, mutta on niitä hieman tilallakin, jos joltakulta loppuu kesken. Kesän kiireet ovat takana ja uuteen kesään on matkaa monta kuukautta. Mutta ehkä jo kuuden kuukauden päästä pääsen leikkaamaan vadelmia uutta satoa varten. Nämä kuvan versot, jotka tuottivat viime kesän sadon, leikataan kaikki pois ja uudetkin versot harvennetaan sopivaan tiheyteen. Paljon riippuu tarlvesta, millaisen sadon vadelma tuottaa ensi kesänä.  Talviteloille varusteltuja mehiläispesiä.  Mehiläispesistä kerättiin hunajaosastot pois elokuun alussa. Sen jälkeen niille tarjottiin luomusokeria talviruoaksi n. 60%:a liuoksena, kaikkiaan yli 30 litraa/ pesä. Kiersin pesät kolmeen kertaan. Viime viikolla oli neljäs kierros, jonka yhteydessä keräsin ruokintalaatikot pois. Tarhaajilla on erilaisia menetelmiä ja pesärakenteitakin talvehtimista varten. Minä lisäänkaton alle vaahtokumipatjasta leikatun levyn lisäeristeeksi ja pesän ulkopuolelle tervapapeeria l

Kevättä rinnassa?

  30.11.-23 otettu kuva.  En pidä  pimeästä talvisydämestä lainkaan. Mutta sekin on kestettävä, jos aikoo nähdä taas uuden kevään ja kesän. Tätä kirjoittaessani on kuitenkin jo helmikuun loppu ja päiväkin on pidentynyt jo huomattavasti siitä, mitä se on lyhyimmillään ollut. Valo on se mikä saa minun vereni taas kiertämään kunnolla. Niinpä sain aikaiseksi pitkästä aikaa taas kirjoittaa jotakin tilamme asioista.  Talvella on aikaa koittaa myydä niitä tuotteita, joita meillä on jäänyt myytääväksi. Viime kesän hunajasato oli meillä n. 20% normaalista sadosta ja myytävä hunaja loppuikin jo jouluna. Siitepölyä sen sijaan tuli normaalisti ja sitä kyllä riittää meillä kesään. Ei niinkään sen takia että sitä olisi paljon, vaan lähinnä sen vuoksi ttä harva ymmärtää, kuinka upean terveellinen tuote mehiläisten keräämä siitepöly on. Lisäksi meillä on jonkin verran pakastettua vadelmaa, vadelmahilloa, luomumarjamehua ja joitakin muita tuotteita pieniä  määriä. Marikan tekemiä saippuoita, huulirasvo