Siirry pääsisältöön

Hunajat on kerätty ja talviruokinta on tehty

 Normaali tilanne mehiläistarhauksessa on, että jossakin vaiheessa  kesää mehiläiset alkavat  syömään enemmmän keräämäänsä hunajaa kuin mitä sitä saavat kerättyä. Minä ajattelen että meillä tuo heti on siinä vaiheessa, kun horsma on kukkinut kukintansa lopuun. Yleensä se tapahtuu elokuun alussa, ennen 10.8.:tta. Niinpä nytkin keräilin hunajakehät elokuun alussa talteen. 

Työmehiläiset pääsevät sulkuristikon läpi, emo ei.


Minä hoidan toistaiseksi mehiläisiä siten, että emo on ristikon alla alimmassa laatikossa. Hunajaosastot käydään läpi siten, että hunajakakku kerrallaan varistetaan mehiläiset pois (pesän eteen), lopuksi viimeiset vielä harjataan kevyesti ja siirretään hunajakakku tai kehä tyhjään laatikkoon. Yhdessä laatikossa on 9-10 kehää, joten hommaa riittää. Pitäisi vielä varmistaa, että kerättävä hunaja on riittävän kuivaa.

Kakuilta varistetut mehiläiset pääosin kävelevät pesään takaisin.

Tällaiselta kakku näyttää pesästä otettuna. Keskellä oleva
vaalkea alue on vahalla peitettyä hunajaa. 

Alimmasta laatikosta en hunajaa ota. Kun  hunaja on kerätty, on ruokinta aloitettava välittämästi. Meidän tapauksessa ruokinta tapahtuu luomusokerilla. Liuottelelen sokerin lämpimään veteen saavissa. Sekoitus porakoneen vispilällä ja sitten sokeriliuosta pesän päälle asetetltavaan ruokintalaatikkoon. Liuosta menee sen verran paljon, että joudun kiertäämään pesät moneen kertaan. 

Luomusokeriliuos ruokintalaatikossa pesän päällä.

Nyt kaikki liuokset on jaettu. Työläiset kantavat sen kennoihin ja kuivaavat sen talviruoakseen. Mehiläiset valmistautuvat muutoinkin talveen. Ne ajavat kuhnurit pois syömästä talviruoavarantoja. Se on kuhnureille kova kohtalo. Niitä ei enään tarvita. Niiden ainoa tehtävä on paritela kuningattaren kanssa ja taalvella niille ei ole kkäyttöä, ne joutavat kuolla.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Katsaus vuoteen 2024

Satovuoteen valmistautuminen alkaa käytännön toimien osalta edellisenä kesänä. Oikeastaan mietimme maankäyttä paljon pidemmän aikaa eteenpäin, mutta konkreettisten toimien osalta edellinen kesä on tärkeä.  Kesälle 24 päätimme kokeia omaa taimikasvatusta ja keräsimme kaikkiaan 8000 pistokasta. Syynä tähän ennenkaikkea se, että saimme ulkolaisista taimista mustalaikku-nimsen sieniaudin ja jouduimme hävittämään koko istutusalan.    Allaolevat taimet  eivät ole itse keräämiä, vaan kevään 24 istutuksiin ostettuja.  Ensimmäinen yrityksemme kasvattaa itse istutustaimemme, Toinen asia, mitä mietimme, oli pensasmustikan viljelykokeilu. Rieska-leaderilla oli avustusrahaa, jonka ajattelimme sopivan täsmälleen tällaiseen kokeiluun. Anomuksemme menikin paikallisesti läp, mutta ELY-keskus torppasi sen. Olen jokseenkin varma, että missä tahansa muussa EU-maassa se olisi mennyt läpi. Olemme tulleet siihen tulokseen, että mitkään yritystuet eivät koske maanviljelyä. Mutta joka t...

Katsaus vuoteen 2024, osa 3

  Keväällä 2024 meillä oli mahdollisuus apuun ja Harri oli meillä traktorimiehenä kuukauden ajan. Kastelujärjestelmässä oli niin paljon työtä, että apu oli tarpeen. Ne maat, joilla ei ole marjoja, kylvetään  muutoin ajatellen maanparannusta. Jos seuraavana keväänä on tarkoitus istuttaa mansikkaa tai jotain muuta, sitten yksivuotinen viherlannoitusseos tai kauraa. Jos tiedossa on, että seuraavaan marjanistutikseen on pidempi aika, sitten kyseeseen voi tulla monivuotinen viherlannoitusseos. Olemme kantapään kautta oppineet, että monivuotisen viherlannoituksen jälkeen pelto on muokkauksen jälkeen niin turppainen, että penkkien teko on erittäin vaikeaa.  Harri korjailee "Hitec"-karhiamme. Kauraa meillä on ollut jo useampana vuotena. Pääsimme toki aluksi kovinkin helpolla, kun naapurimme Tomi pui ja kuivasi kauran meille ja syötimme ne kanoille. -23 sitten puimme ihan oikeasti ja kuivasimme sekä myimme sen Ylivieskaan. Kustannukset ylittivät tuotot, niinpä nyt kaura on pelkäst...

Katsaus vuoteen 2024 osa 5

Syksyllä katse alkaa kääntymään seuraavaan vuoteen. Mansikoita olemme istuttaneet joka vuosi. Nyt keräsimme taimet omalta emotaimimaalta, istutimme ne istutuspikareihin ja kärräsimme taimikennostot varta vasten tekemällemme hiekkapedille. Koitimme järjestää kastelun mahdollisimman hienosumuisena. Osan kastelusysteemistä samme lahjoituksena hienolta naapuriltamme Paavolta. Taimet lähtivät kyllä hyvään kasvuun, mutta varsinainen koettelemus on tietenkin talvi. Tätä kirjoittaessani ulkona on lämpimän puolella ja taimia suojaava lumipeite on lähes sulannut pois. Ei auta kuin laittaa kädet ristiin ja toivoa parasta. Mielläni istuttaisimme kaikki tulevana keväänä.  Vadelmat opettivat että jäniksiltä kannattaa suojautua. Pensasmustikat ovat ilmesesti vielä halutuimpia rusakoiden herkkuna kuin vadelmat. Niinpä koko pensasmustikka-alue kierrettiin 1,5 m:n aidalla. Itse aitavärkki toki piti ostaa mutta tolpat ovat luomua, itse metsästä haettuja, kuorittuja ja lahonsuojaustakin yritetty ehdä ...