Siirry pääsisältöön

Mansikan syyshoitoa...

 Istutimme kesäkuun alussa ensiksi paakkutaimia ja juhannusviikolla frigotaimia. Huolimatta frigotaimien hyvinkin epäilyttävästä ulkomuodosta, ne kirivätkin paakkutaimista edelle ja antoivatpa hieman mansikoitakin. Tämä mansikanviljelijäksi opiskelu on tässä välissä edennyt sen verran, että ymmärsin rönsyjen leikkaustarpeen. Olin elänyt siinä uskossa, että loppusyksy on van huilailua, mutta toisin kävi.



Mansikat tekevät eniten rönsyjä ensimmäisenä vuotena.

Olen nyt kontannut lähes koko mansikkamaan läpi, perkannut roskia ja leikannut rönsyjä. Luin jostakin tutkimuksesta, että syksyineen rönsyjen leikkaus lisää huomattavasti satoa. Toosin siinä tutkimuksessa josta luin, rönsyt oli leikattu kolmeen kertaan. Olen tyytyväinen, että saan yhteen kertaan leikattua. Jos ensi kevään istutussuunnitelmamme tooteutuvat, tarvitsen ehkä apua tähän hommaan.

Työnjohtaja  (Tane) tarkistaa rönsyjen leikkaustulosta.

Rönsyjen leikkauksen lisäksi olen ajellut penkkien välejä jo monta kertaa ruohonleikkurilla. Siinä tullee monta askelta. Laskeskelin, että suuruusluokkaa 10 km yksi leikkaus koko alalta. Tuleepahan sellaista hyötyliikuntaa. Mansikkamaalla olo on ollut sekä minulle että Tanelle mielenkiintoista luonnon seuraamisen suhteen. Kurkieen muutoreitti kulkee näiltä paikkein ja niitä näkyi pelloilla ja lähtöpuuhissa laumoittain. On ollut hanhia ja ennen kaikkea joutsenia. Joutsenet kokoontuvat lähipelloille ja tuohon aivan meidän kohdalle joelle. Tane suorittaa ahkerasti ilmavalvontaa aina kun ilmatilaloukkauksia tapahtuu.


Edelleenkin frigotaimet tuottavat sen verran
 mansikkaa, että pakastimeen ei ole tarvinnut kajota.

                                       Jokin aikaa sitten oli kovat sateet ja Pyhäjoki oli tulvakorkeudessa. Nyt  kuitenkin vaikutti siltä, että mansikat tarvitsivat hieman vettä. Tulva oli vienyt pumppaamon ponttoonirakenteen rannalle, joten täytyi käydä hieman uimasillaan, jotta sai imuputken taasen oikeaan paikkan. Laitoin tihkukastelun päälle, mutta kyllä se taitaa nyt olla viimeinen kerta tälle syksylle. Edelleenkin mansikan viljelyn opiskelusta, eikaisemmin mainitussa tutkimuksessa väitettiin, että syyskuu on mansikan viljelyn tärkein kuukausi. Silloin muodostuvat seuraavan kevään kukka-aiheet.

Tulvan tuoma!

Ahtin viemä!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raporttia tilan touhuista

  Vadelmapenkki 28.7.2023 Aioin sanoa, että olen ollut laiska kirjoittamaan blogia. Oikeastaan ei ole ollut kysymys laiskuudesta, kyllä koko ajan touhua on riittänyt. Nyt kuitenkin ajattelin kertoa hieman tämän kesän kulusta. Aloitan vaikka vadelmasta, koska sen kanssa työt keväällä alkoivat.  Tane tutkii tilannetta ennen leikkuuta. Huhtikuussa, kun lumet vielä olivat maassa, aloitin vadelman leikkauksen. Laikkasin kaikki vanhat versot pois ja harvensin kuluvan kesän satoversot  10 - 14 kpl metrille. Lopuksi asettelin vadelmat V-tuentaan. Näin kerrottuna kaikki mahtui kolmelle riville. Penkkiä on kuitenkin noin kilometrin verran, joten kyllä siinä aika monta tuntia takapuolta siirreltiin.  Leikkuujälkeä. Leikkaamisen jälkeen pääsin laittamaan ensimmäistä kertaa vadelmia V-tuentaan. Edellisellä vuonna jänikset lyhensivät kasvustoa niin paljon, että V-tuenta ai ollut mahdollista. Olin kuitenkin aidannut koko alueen syksyllä ja puput pysyivät pellolta poissa. Tässä vaiheessa kaikki näytti

Mehiläiset talvehtimaan!

  Viimme kesän vadelmat ovat pakastimissa, pääasiassa  asiakkaiden, mutta on niitä hieman tilallakin, jos joltakulta loppuu kesken. Kesän kiireet ovat takana ja uuteen kesään on matkaa monta kuukautta. Mutta ehkä jo kuuden kuukauden päästä pääsen leikkaamaan vadelmia uutta satoa varten. Nämä kuvan versot, jotka tuottivat viime kesän sadon, leikataan kaikki pois ja uudetkin versot harvennetaan sopivaan tiheyteen. Paljon riippuu tarlvesta, millaisen sadon vadelma tuottaa ensi kesänä.  Talviteloille varusteltuja mehiläispesiä.  Mehiläispesistä kerättiin hunajaosastot pois elokuun alussa. Sen jälkeen niille tarjottiin luomusokeria talviruoaksi n. 60%:a liuoksena, kaikkiaan yli 30 litraa/ pesä. Kiersin pesät kolmeen kertaan. Viime viikolla oli neljäs kierros, jonka yhteydessä keräsin ruokintalaatikot pois. Tarhaajilla on erilaisia menetelmiä ja pesärakenteitakin talvehtimista varten. Minä lisäänkaton alle vaahtokumipatjasta leikatun levyn lisäeristeeksi ja pesän ulkopuolelle tervapapeeria l

Kevättä rinnassa?

  30.11.-23 otettu kuva.  En pidä  pimeästä talvisydämestä lainkaan. Mutta sekin on kestettävä, jos aikoo nähdä taas uuden kevään ja kesän. Tätä kirjoittaessani on kuitenkin jo helmikuun loppu ja päiväkin on pidentynyt jo huomattavasti siitä, mitä se on lyhyimmillään ollut. Valo on se mikä saa minun vereni taas kiertämään kunnolla. Niinpä sain aikaiseksi pitkästä aikaa taas kirjoittaa jotakin tilamme asioista.  Talvella on aikaa koittaa myydä niitä tuotteita, joita meillä on jäänyt myytääväksi. Viime kesän hunajasato oli meillä n. 20% normaalista sadosta ja myytävä hunaja loppuikin jo jouluna. Siitepölyä sen sijaan tuli normaalisti ja sitä kyllä riittää meillä kesään. Ei niinkään sen takia että sitä olisi paljon, vaan lähinnä sen vuoksi ttä harva ymmärtää, kuinka upean terveellinen tuote mehiläisten keräämä siitepöly on. Lisäksi meillä on jonkin verran pakastettua vadelmaa, vadelmahilloa, luomumarjamehua ja joitakin muita tuotteita pieniä  määriä. Marikan tekemiä saippuoita, huulirasvo