Jatkan hieman edellisessä potsauksessani kertomasta mehiläisten talveutuksesta. Tietenkin kerron vain omasta puolestani ja olen vielä varsin kokematon tarhaaja. Viimeksi päädyin marraskuussa antamaani toiseen Verroa-punkin torjuntaan. Tämän jälkeen mehiläiset ovat paljolti oman onnensa nojassa. 
Tämä on se talven jälkeen odotetuin kukka mehiläisille!
Mehiläiset eivät ole horroksessa vaan syövät ja liikkuvat koko talven. Talveutusosaston eriste on varsin ohut ja pääasiallinen syy, miten nämä pienet pörriäiset säilyvät hengissä talven läpi, on talvipallo. Kun syystalvesta ilmat kylmenevät, mehiläiset menevät tiiviiseen palloon ja lämmittävät näin toisiaan. Asiaa tutkineet kertovat, että ne vaihtavat paikkaa pallon sisäosien ja ulkoreunan välillä, jotta pitkään ulkolaidalla oleskelu ei koituisi kohtalokkaaksi. Silti mehiläisiä kuolee jonkin verran koko ajan. Toivoa sopii, että niitä olisi keväällä tarpeeksi käynnistämään uuden sukupolven kasvatuksen.
Tämä kuva on edelliseltä talvelta.
Ulkoisia uhkia voivat olla mm. hiiret, tikat, talitintit,... Karhuista ei talvella onneksi ole pelkoa. Hiirien torjunnassa käytetään syksyllä lentoaukkoon asennettavaa hiiriverkkoa. Niin tiheä verkko, että hiiret eivät pääse läpi, mutta mehiläiset pääsevät. Tikat ovat riesa styrox-osastoissa talveuttaville. Meillä kaikki talveutusoastot ovat puuta, luomussa muu ei olisi mahdollistakaan. Jotkin talitintit keksivät, että kun hiiriverkkoa naputtaa, siihen ilmestyy mehiläisiä! Mainio ruokinta-auttomaatti! Vaikea torjuttava, ellei eristä koko pesää tiheällä verkolla.
Taalvituhoja aiheuttaa monet seikat, enkä käy niitä tässä tarkasti luettelemaan. Kylmyys heikolle pesälle, kosteus, nälkä, ...... Kovin monta asiaa voi mennä pieleen. Me olemme suojanneet pesiä tervapaperilla, torjuu kyllä kylmyyttä ja kylmää viimaa, mutta saattaa edesauttaa pesän kostumista. Ravintosokerissa on kuivattunakin kosteutta ja se on haihdutettava pois. Heikko pesä saattaa kuolla kylmyyteen ja vahvalta taas loppua ravinto tai se ravinto on väärässä paikassa.. 
Tällaisen kuvan olin ottanut talvipallosta join vuosi sitten.
Jos pesä on hengissä maaliskuun loppupuolelle niin tulee tärkeä päivä; puhdistuuslento. Koska mehilaiset eivät voi ulostaa pesään, on tämän puhdistunlennon onnistuminen ts. ajoitus tärkeä. Sopivan lämmin ja tyyni sää riittävän ajoissa on tärkeää, että mehiläisten ei tarvitse ulostaa. Toinen loppukevääseen liittyvä asia on talviruoan riittävyys. Jos se loppuu kesken, pesä kuolee nälkään. Minä käyn keväällä pesiä läpi ja lisään ruokaa tarvittaessa. Talvella ruoka täytyy tarjoilla eri tavoin kuin syyskesästä annettava talviruokinta. Minä annan sen vaihtamalla yhden kehän sellaiseen kehän tilaan mahtuvaan säiliöön, johon annan luomusokeriliuosta.
Loppukevään tärkein asia onkin sitten pajujen kukinta. Emo alkaa munimaan hyvissä ajoin, mutta uudet sikiöt tarvitsevat proteiinipitoista ravintoa. Työläiset pystyvät tuottamaan sitä n. 10 päivää omasta kehostaan. Jos tämänkään jälkeen siitepölyä ei ole saatavilla, tämän ensimmäisen sukupolven kohtalona on tulla syödyksi. Se vaikuttaa koko kesän tilanteeseen, sillä talvehtinut työläissukupolvi harvenee nopeaa tahtia ja siksi olisi tärkeää, että uusia tulokkata syntyisi mahdollisimman pian. Muninnasta työläiseksi menee aikaa 21 päivää ja lyhyessä kesässä se on pitkä aika. Paras tilanne mehiläisten kannalta olis suhteellisen aikaisin tapahtuva pajun kukinta ja sitten tasaisesti lämpenevä kevät. Luhytaikainen lämpöpiikki tuo hetken yltäkylläisyyden mutta sen jälkeen saattaakin tulla tauko ennen seuraavia ravinnonlähteitä, esimerkiksi voikukkaa.
Sitä odotellessa.....
Kommentit
Lähetä kommentti