Kimalaisista talvehtii vain kuningatar. Siten, js keväällä tapat kimalaisen niin koko suku tämän kuningattaren osalta jää syntymättä. Mehiläisillä kuningattaren lisäksi talvehtii koko joukko työläisiä. Vahvassa pesässä kesällä työläisiä voi olla 50 000, mutta talvella vähemmän. Kun syksy etenee, työläiset ajavat ennen talvea kuhnurit ulos pesästä syömästä talviruokaa ja siten kuhnureilla on kova kohtalo.
 |
| Kuvan pesissä valkeat ruokintalaatikot ovat vihreiden pesäosastojen päällä. |
Jos kesä on hyvä, pesässä on elokuun alussa 1-2 osastoa emolle munintaa varten ja 3-4 hunajaosastoa. Minulla ei neljää ole koskaan ollut eikä viime kesänä juuri kolmeakaan. Siis torni jossa on 5 osastoa päällekkäin. Otan hunajaosastot pois sanotaan elokuun 7. päivään mennessä. Minä talveutan mehiläiset nyt yhdellä osastolla ja siirsin emon alimmaiseen osastoon heinäkuun puolen välin paikkeilla, että toisessa osastossa olevat uudet työläiset ehtivät kuoriutua. Tässä vaiheessa hyvässä pesässä on tungosta, kun yhtä äkkiä korkea torni muuttuukin yhdeksi osastoksi.
Talviruokinta alkaa heti. Joku saattaa kysyä, miksi mehiläisille ei jätetä hunajaa niinkuin luonnossa. Täällä Suomessa mehiläiset ovat ääriolosuhteissa ja joutuvat olemaan pesällä sisällä yhtä mittaan kuukausia. Ne pääsevät puhdistuslennolle vasta ehkä maaliskuun loppupuolella lämpimänä aurinkoisena päivänä. Tällöin ne tyhjentävät suolensa. Hunajassa on enemmän kiintoaineita kuin sokerissa ja pelkällä hunajalla ruokinta saatta aheuttaa sen, että mehiläiset ulostavat pesään. Se on useimmiten kohtalokasta. Toki almmassakin osassa on hunajaa, mutta elo- syyskuun aikana vahva pesä tankkaa sokeria luokkaa 20 kg, ja sokeri on puhdasta energiaa. 
Tässä ruskehtavaa luomuruokosokeriliuosta pesän päällä.
Sokeri, meidän tapauksessa luomusokerin annamme pesän päälle asetettavaan ruokinta-astiaan n. 67%:na liuoksena. Mehiläiset siirtävät liuoksen kehille kennoihin ja kuivaavat sen. Tämä onkin tärkeä vaihe, että sokeri ehtii kuivata ennen kylmiä riittävän kuivaksi. Liian märkä sokeri merkitsee sitä, että mehläiset saavat ruoan mukana liikaa vettä jolloin ne joutuvat ulostamaan pesään ennen puhdistuslentoa ja tämä on kohtalokasta.
 |
| Kuvassa sulkuristikko, jota käytetään rajoittamaan emon liikkuminen halutuille osastoille. |
Suomeen on kotiutunut harmillinen varroapunkki mehiläisten riesaksi. Meidän pesissä sitä en ole vielä havainnut, mutta se saattaa johtua sitäkin, että en näe niitä kovin pieniä punkkeja. Punkkien torjuntaan on useita menetelmiä. Elokuussa kun hunaja on poistettu, annetaan luonnonmukainen muurrahaishappotorjunta. Kyseessä on huokoinen murahaishappoon kasteltu pieni tyyny, joka asetetaan kehien päälle. Toisen torjunnan teen marraskuussa, kun pesässä ei enään ole peittosikiöitä ja mehilöiset ovat asettuneet talvipalloon. Tämä edellyttää että sää on jo aika kylmä. Tässä torjunnassa käytetään pientä määrää oksaalihappoa (raparperista tuttu). Laimennettua happoa annetaan pesässä olevien mehiläisten määrän mukaan. Happokäsittely ei vahingoita mehiläisiä.
Tästä tuli niin pitkä juttu, että jatkan sitä toisella kertaa.
Kommentit
Lähetä kommentti