Siirry pääsisältöön

Kevät kylvöjä

11.4.2021/ Marika 

 Yksi lisääntyvän auringon valon ja lumen sulamisen vaikutus on halu kaivaa esiin multaa ja siemeniä. Jostain syystä ainakin allekirjoittaneelle jo pelkkä mullan tuoksu tai ajatus multaan uppoavista käsistä tuntuu hyvältä. Siemeniä hypistellään, tarkastellaan ja tilataan jo alkuvuodesta. Mutta kotipuutarhurin kannattaa hiukan pidätellä itseään, jotta taimikasvatus onnistuu. Varsinkin täällä pohjoisessa Suomessa valon määrä on alkuvuodesta vielä niin vähäistä, että taimista kasvaa honteloita ja pitkiä huoneenlämmössä. Toki innokas kylväjä voi korjata ongelmaa istuttamalla taimen koulintavaiheessa syvempään, jolloin se usein tekee uusia juuria myös hontelosta varrestaan (kuten tomaatti!)
Kannattaa kokeilla erilaisia lajikkeita ja kirjata
 muistiin miten kasvatus onnistui.


 Useimmat siemenet tarvitsevat itääkseen n. 20 asteen lämpötilan, mutta taimikasvatus voi tapahtua jo hiukan alemassa lämmössä. Poikkeuksiakin on, kuten vaikkapa tähkälaventeli, joka kylvetään multaan ja laitetaan muovipussissa jääkaappiin 2-3 viikoksi. Tämän jälkeen se nostetaan huoneenlämpöön ja annetaan itää siinä. Jotkut siemenet vaativat kylmäkäsittelyä eli useamman viikon jääkaapissa tai ulkona lumihangen alla aloittaakseen kasvunsa. Tämä johtuu kasvin omasta biologiasta: siemenen ei kannata itää Suomessa syksyllä heti kun se putoaa maahan, vaan odottaa kylmän talven yli ja itää vasta keväällä, jolloin kasvuolosuhteet ovat paremmat. Sama pätee muuten perunaan, sekään ei muodosta ituja syksyllä vaan vasta seuraavana keväänä.
Basilikan ja Kamomillasaunion pikku taimia kasvamassa. 


Välttyäkseen ikäviltä takaiskuilta, kannattaa tarkistaa myös se, itääkö siemen valossa vai pimeässä. Suurin osa siemenistä kylvetään multaan ja peitetään ohuesti, mutta on myös olemassa siemeniä, jotka itävät valossa. Jos ne peittää, ei tapahdu mitään kasvua tai ihan muutama siemen sieltä täältä itää. Valossa itäviä ovat useat yrtit kuten basilika, salvia ja rosmariini. Kukista mm. lobelia itää valossa. Netistä löytyy näitä tietoja aika huonosti, mutta siemenluetteloista löytää paljon tietoja eri lajikkeista ja niiden ominaisuuksista (esim. Siemenvesa).




Olkikukan taimia,
 kesäkukkiakin kannattaa kokeilla kasvattaa itse. 

 Kylvöksiin kannattaa varata kylvömultaa, joka on heikosti lannoitettua ja  kuohkeaa. Hennot päätään nostavat taimet pienine juurineen selviävät parhaiten siemenen omilla ravinteilla. Koulintavaiheessa voi lannoitusta lisätä ja vaihtaa ”paksumpaan” multaan. Kylvökset voi peittää kirkkaalla (valossa itävät siemenet) tai mustalla muovilla, joka poistetaan, kun pienet taimet ilmaantuvat mullan pinnalle. Näin kosteus ja lämpötila pysyvät sopivina itämiselle. 

Sitten ei muuta kuin odotetaan kasvun ihmettä! Se palkitsee kylväjän joka kerta yhtä iloisella ja yllättävällä tavalla. Kokeile vaikka!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raporttia tilan touhuista

  Vadelmapenkki 28.7.2023 Aioin sanoa, että olen ollut laiska kirjoittamaan blogia. Oikeastaan ei ole ollut kysymys laiskuudesta, kyllä koko ajan touhua on riittänyt. Nyt kuitenkin ajattelin kertoa hieman tämän kesän kulusta. Aloitan vaikka vadelmasta, koska sen kanssa työt keväällä alkoivat.  Tane tutkii tilannetta ennen leikkuuta. Huhtikuussa, kun lumet vielä olivat maassa, aloitin vadelman leikkauksen. Laikkasin kaikki vanhat versot pois ja harvensin kuluvan kesän satoversot  10 - 14 kpl metrille. Lopuksi asettelin vadelmat V-tuentaan. Näin kerrottuna kaikki mahtui kolmelle riville. Penkkiä on kuitenkin noin kilometrin verran, joten kyllä siinä aika monta tuntia takapuolta siirreltiin.  Leikkuujälkeä. Leikkaamisen jälkeen pääsin laittamaan ensimmäistä kertaa vadelmia V-tuentaan. Edellisellä vuonna jänikset lyhensivät kasvustoa niin paljon, että V-tuenta ai ollut mahdollista. Olin kuitenkin aidannut koko alueen syksyllä ja puput pysyivät pellolta poissa. Tässä vaiheessa kaikki näytti

Mehiläiset talvehtimaan!

  Viimme kesän vadelmat ovat pakastimissa, pääasiassa  asiakkaiden, mutta on niitä hieman tilallakin, jos joltakulta loppuu kesken. Kesän kiireet ovat takana ja uuteen kesään on matkaa monta kuukautta. Mutta ehkä jo kuuden kuukauden päästä pääsen leikkaamaan vadelmia uutta satoa varten. Nämä kuvan versot, jotka tuottivat viime kesän sadon, leikataan kaikki pois ja uudetkin versot harvennetaan sopivaan tiheyteen. Paljon riippuu tarlvesta, millaisen sadon vadelma tuottaa ensi kesänä.  Talviteloille varusteltuja mehiläispesiä.  Mehiläispesistä kerättiin hunajaosastot pois elokuun alussa. Sen jälkeen niille tarjottiin luomusokeria talviruoaksi n. 60%:a liuoksena, kaikkiaan yli 30 litraa/ pesä. Kiersin pesät kolmeen kertaan. Viime viikolla oli neljäs kierros, jonka yhteydessä keräsin ruokintalaatikot pois. Tarhaajilla on erilaisia menetelmiä ja pesärakenteitakin talvehtimista varten. Minä lisäänkaton alle vaahtokumipatjasta leikatun levyn lisäeristeeksi ja pesän ulkopuolelle tervapapeeria l

Kevättä rinnassa?

  30.11.-23 otettu kuva.  En pidä  pimeästä talvisydämestä lainkaan. Mutta sekin on kestettävä, jos aikoo nähdä taas uuden kevään ja kesän. Tätä kirjoittaessani on kuitenkin jo helmikuun loppu ja päiväkin on pidentynyt jo huomattavasti siitä, mitä se on lyhyimmillään ollut. Valo on se mikä saa minun vereni taas kiertämään kunnolla. Niinpä sain aikaiseksi pitkästä aikaa taas kirjoittaa jotakin tilamme asioista.  Talvella on aikaa koittaa myydä niitä tuotteita, joita meillä on jäänyt myytääväksi. Viime kesän hunajasato oli meillä n. 20% normaalista sadosta ja myytävä hunaja loppuikin jo jouluna. Siitepölyä sen sijaan tuli normaalisti ja sitä kyllä riittää meillä kesään. Ei niinkään sen takia että sitä olisi paljon, vaan lähinnä sen vuoksi ttä harva ymmärtää, kuinka upean terveellinen tuote mehiläisten keräämä siitepöly on. Lisäksi meillä on jonkin verran pakastettua vadelmaa, vadelmahilloa, luomumarjamehua ja joitakin muita tuotteita pieniä  määriä. Marikan tekemiä saippuoita, huulirasvo