Siirry pääsisältöön

Kesän 2021 mansikat on istutettu!

Siinä on noin 6 km uutta mansikkapenkkiä. Vain yksi penkki
jäi kokonaan ilman taimia.

Uuden mansikkamaan tekeminen on kohtalaisen työläs juttu. Tämä alue on viime keväänä valmisteltu viljavuusanalyysin perusteella luomumansikan viljelyyn. Siinä oli 1-vuotinen viherlannoitusseos jonka keväällä käänsin sekaan. Maa muokattiin ja tehtiin penkit, muovikatteeella ja tihkukasteluputkistolla varustettuna. 


Luomutaimet ovat pääosin frigo-taimia. Tässä Marika istutustyössä.

Taimet tulivat meille kolmessa erässä. Ensin frigo-taimet  ja lopuksi paakkutaimet. Frigot ovat työläämpiä istutettavia kuin paakkutaimet. Tällä hetkellä vaikuttaa kuitenkin viimevuotisen kokemuksemme perusteella, että frigot pärjäävät paremmin. Lopullisesti asia selviää lähivuosien aikana.  Odotamme, että nyt istuttamamme frigot antavat jo tälle kesälle jonkin verran satoa elokuussa / syyskuun alkupuolella.  Siis tavallaan jatkaa satokautta. 

Paakkuttaimien istutuksessa "maitokärryistä" oli apua.
Tosin nämä kärryt ovat kyllä melko heppaiset, eikä kovin isoa kuormaa kestä.


Pari viimeistä viikkoa ovat olleet istutussäiden osalta loistavat. Kuivaa toiki on, mutta onneksi meillä on tihkukastelu. Istutukset ovat sujuneet pääosin omin voimin.  Marika ja minä. Lisäksi Marikan äiti oli loppuaikana paljonkin apuna, Marikan ystävä Oulusta tyttärensä kanssa oli viimeisen viikon (joululahjana meille) ja lisäksi yksi vieras työntekijä muutamia tunteja päivässä. Niin, kävihän Marikan siskokin viimeisenä päivänä hommissa. Kiitos kaikille!


Istuttaessa täysin lehdettömät frigotaimet
 pukkaavat vihreää täyttä häkää.

Istutuksen lisäksi kylvän monivuotisen viherlannoitusnurmen penkkien väliin. Niin tein viime vuonnakin ja se alua einakin näyttää nyt hyvältä. Nurmi pitää rikkaruohot kurissa. 

Kuva on hieman vanha. Nyt viime kevään mansikat alkavat kukkia 
ja sen jälkeen odottelemmekin kädet ristissä mansikoita ja poimijoita!








 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raporttia tilan touhuista

  Vadelmapenkki 28.7.2023 Aioin sanoa, että olen ollut laiska kirjoittamaan blogia. Oikeastaan ei ole ollut kysymys laiskuudesta, kyllä koko ajan touhua on riittänyt. Nyt kuitenkin ajattelin kertoa hieman tämän kesän kulusta. Aloitan vaikka vadelmasta, koska sen kanssa työt keväällä alkoivat.  Tane tutkii tilannetta ennen leikkuuta. Huhtikuussa, kun lumet vielä olivat maassa, aloitin vadelman leikkauksen. Laikkasin kaikki vanhat versot pois ja harvensin kuluvan kesän satoversot  10 - 14 kpl metrille. Lopuksi asettelin vadelmat V-tuentaan. Näin kerrottuna kaikki mahtui kolmelle riville. Penkkiä on kuitenkin noin kilometrin verran, joten kyllä siinä aika monta tuntia takapuolta siirreltiin.  Leikkuujälkeä. Leikkaamisen jälkeen pääsin laittamaan ensimmäistä kertaa vadelmia V-tuentaan. Edellisellä vuonna jänikset lyhensivät kasvustoa niin paljon, että V-tuenta ai ollut mahdollista. Olin kuitenkin aidannut koko alueen syksyllä ja puput pysyivät pellolta poissa. Tässä vaiheessa kaikki näytti

Mehiläiset talvehtimaan!

  Viimme kesän vadelmat ovat pakastimissa, pääasiassa  asiakkaiden, mutta on niitä hieman tilallakin, jos joltakulta loppuu kesken. Kesän kiireet ovat takana ja uuteen kesään on matkaa monta kuukautta. Mutta ehkä jo kuuden kuukauden päästä pääsen leikkaamaan vadelmia uutta satoa varten. Nämä kuvan versot, jotka tuottivat viime kesän sadon, leikataan kaikki pois ja uudetkin versot harvennetaan sopivaan tiheyteen. Paljon riippuu tarlvesta, millaisen sadon vadelma tuottaa ensi kesänä.  Talviteloille varusteltuja mehiläispesiä.  Mehiläispesistä kerättiin hunajaosastot pois elokuun alussa. Sen jälkeen niille tarjottiin luomusokeria talviruoaksi n. 60%:a liuoksena, kaikkiaan yli 30 litraa/ pesä. Kiersin pesät kolmeen kertaan. Viime viikolla oli neljäs kierros, jonka yhteydessä keräsin ruokintalaatikot pois. Tarhaajilla on erilaisia menetelmiä ja pesärakenteitakin talvehtimista varten. Minä lisäänkaton alle vaahtokumipatjasta leikatun levyn lisäeristeeksi ja pesän ulkopuolelle tervapapeeria l

Kevättä rinnassa?

  30.11.-23 otettu kuva.  En pidä  pimeästä talvisydämestä lainkaan. Mutta sekin on kestettävä, jos aikoo nähdä taas uuden kevään ja kesän. Tätä kirjoittaessani on kuitenkin jo helmikuun loppu ja päiväkin on pidentynyt jo huomattavasti siitä, mitä se on lyhyimmillään ollut. Valo on se mikä saa minun vereni taas kiertämään kunnolla. Niinpä sain aikaiseksi pitkästä aikaa taas kirjoittaa jotakin tilamme asioista.  Talvella on aikaa koittaa myydä niitä tuotteita, joita meillä on jäänyt myytääväksi. Viime kesän hunajasato oli meillä n. 20% normaalista sadosta ja myytävä hunaja loppuikin jo jouluna. Siitepölyä sen sijaan tuli normaalisti ja sitä kyllä riittää meillä kesään. Ei niinkään sen takia että sitä olisi paljon, vaan lähinnä sen vuoksi ttä harva ymmärtää, kuinka upean terveellinen tuote mehiläisten keräämä siitepöly on. Lisäksi meillä on jonkin verran pakastettua vadelmaa, vadelmahilloa, luomumarjamehua ja joitakin muita tuotteita pieniä  määriä. Marikan tekemiä saippuoita, huulirasvo