Siirry pääsisältöön

Arvolan tilan mehiläistarhaus.

 Mehiläistarhaus alkoi meillä aluksi pelkkänä harrastuksena. Verrattuna pesien määrään, kyseessä on edelleenkin harrastus. Kouluttajamme Haapajärven maatalousoppilaitoksella, pitkäaiainen luomutarhaaja Kaija Tunkkari, kertoi käyneensä vierailulla yrittäjillä, joilla oli yli 5000 pesää!.  Mutta meidän omasta näkökulmasta tarhaus on ammattimaista. Ensikin toimimme luomuehtojen mukaisesti. Toiseksi tarhaus tukee vahvasti meidän marjanviljelyä ja myös sen luomuviljelyä. Ja kolmanneksi, tarhaus on osa sitä taloudellista toimintaa, jonka tavoitteena olis työllistää ympärivuotisesti ja täysipäiväisesti ainakin yksi henkilö ja sesonkiaikoina vielä monta muuta. 

Hunajaa lähdössä nautittavaksi!


Meillä pesien määrä on pieni eikä niitä ole tarkoitus kovin suureksi kasvattaakkaan. Siksi hoitotöihin ei voi satsata kalliita laitteita eikä siten saavuttaa suuren tuotannon etuja. Sekä kesäinen hoito että hunajan ja siitepölun käsittely on työtä vaativaa ja käsityövaltaista. Jopa hunajalinko on vielä käsikäyttöinen. Se toki on haaveissa muuttaa moottorikäyttöiseksi jos sopivaan hintaan löytyy. Käsityöstä taitaa toki olla etujakin. Jokainen kehä niin kesällä pesillä, kuin linkouksesakin tulee tarkasteltua huolella. Vanhat kehät menevät sulatukseen ja ne, joissa on propolista (siitepölyä) tulee eriteltyä jotta ne voidaan antaa keväällä pesiin. 

Siinä raaka-aineet herkullisen inkiväärijuoman tekoon.


Mehiläiset ovat marjasatomme pölyttäjiä. Toki ne ovat niin vieraanvaraisia, että pölyttävät naapuriemme marjapensaat, omenapuut, mustikat ja puolukat... noin kolmen kilometrin säteellä pesistä. Se tekee noin 30 km2 (neliökilometriä). Lisäksi mehiläiset attavat luomutoiminnassamme harmaahomeen torjunnassa. Ne levittävät meden- ja siitepölynhakureissuillaan mansikan kukkiin luonnonmukaista harmaahomeentorjunta-ainetta, joka sekin on itse asiassa jonkinlainen sieni. 

Ainaa ei kaikki mene niin  kuin toivotaan. Kesämyrsky kaatoi koko joukon pesiä. Tässä osa jo osittain korjattuna. Naapureille samainen myrsky aiheutti paljon isompia vahinkoja.


Hunaja on ollut kautta tunnetun historian yksi ehkä arvostetuimmista ja tavoitelluimmista ravintoaineista. Sillä on ravintoarvojensa lisäksi monia erinomaisia ominaisuuksia, joita on vaikea riittävästi ylistää. Se toimii allergian siedätysaineena, vähentää tulehduksia ja lisää vastustuskykyä. Nykyisistä hoitoa vaatiivista sairauksiista jo yli puolet ovat ns. elintapasairauksia, joiden takana on elimitössä jylläävä hiljainen tulehdus. Hunaja ja siitepäly, kumpikin vähentää hiljaista tulehdusta. Lisäksi niiden käyttäminen tukee luonnon monimuotoisuuden säilymistä. Suomalainen hunaja kaikenkaikkiaan on suhteellisen puhtaasta luonnosta kerättyä. Henkilökohtainen toiveeni olisi, että luomuviljely lisääntyisi edelleen, jotta torjunta-aineiden käyttö vähenisi kokonaisuudessaan. Sen asian päättää viime kädessä kuluttajat, eli ostospäätöksillä kaupassa päätämme viime kädessä mitä maassamme tuotetaan.

Siitepölyn käsittelykin on käsityövaltaista. Kuivauksen jälkeen 
siitepöly seulotaan ja pakataan käsin.


Olemme keränneet pari kesää siitepölyä talteen. Luonto on keksinyt ihmeellisen ratkaisun kukkivien kasvien lisääntymiseen. Kukkiin herkullisen meden pölyttävin hyönteisten ravinnoksi ja siitepölyn, joka sisältää kaikki tarvittavat ravinteet mehiläisten uusien sukupolvien kasvattamiseen. Jostain ihmeellisestä syystä niissä on vielä antibakteerisia ominaisuuksia, jotta niiden säilyvyyskin on uskomattoman hyvä. Itse olen siitepölyfani ja käytän sitä joka päivä. En usko minkään aineen tuovan kaikkiin  asioihin onnea ja autuutta, mutta sen uskon, että siitepöly on yksi parhaimmista ravintoaineista osana monipuolista ja terveellistä ruokavaliota.

,






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raporttia tilan touhuista

  Vadelmapenkki 28.7.2023 Aioin sanoa, että olen ollut laiska kirjoittamaan blogia. Oikeastaan ei ole ollut kysymys laiskuudesta, kyllä koko ajan touhua on riittänyt. Nyt kuitenkin ajattelin kertoa hieman tämän kesän kulusta. Aloitan vaikka vadelmasta, koska sen kanssa työt keväällä alkoivat.  Tane tutkii tilannetta ennen leikkuuta. Huhtikuussa, kun lumet vielä olivat maassa, aloitin vadelman leikkauksen. Laikkasin kaikki vanhat versot pois ja harvensin kuluvan kesän satoversot  10 - 14 kpl metrille. Lopuksi asettelin vadelmat V-tuentaan. Näin kerrottuna kaikki mahtui kolmelle riville. Penkkiä on kuitenkin noin kilometrin verran, joten kyllä siinä aika monta tuntia takapuolta siirreltiin.  Leikkuujälkeä. Leikkaamisen jälkeen pääsin laittamaan ensimmäistä kertaa vadelmia V-tuentaan. Edellisellä vuonna jänikset lyhensivät kasvustoa niin paljon, että V-tuenta ai ollut mahdollista. Olin kuitenkin aidannut koko alueen syksyllä ja puput pysyivät pellolta poissa. Tässä vaiheessa kaikki näytti

Mehiläiset talvehtimaan!

  Viimme kesän vadelmat ovat pakastimissa, pääasiassa  asiakkaiden, mutta on niitä hieman tilallakin, jos joltakulta loppuu kesken. Kesän kiireet ovat takana ja uuteen kesään on matkaa monta kuukautta. Mutta ehkä jo kuuden kuukauden päästä pääsen leikkaamaan vadelmia uutta satoa varten. Nämä kuvan versot, jotka tuottivat viime kesän sadon, leikataan kaikki pois ja uudetkin versot harvennetaan sopivaan tiheyteen. Paljon riippuu tarlvesta, millaisen sadon vadelma tuottaa ensi kesänä.  Talviteloille varusteltuja mehiläispesiä.  Mehiläispesistä kerättiin hunajaosastot pois elokuun alussa. Sen jälkeen niille tarjottiin luomusokeria talviruoaksi n. 60%:a liuoksena, kaikkiaan yli 30 litraa/ pesä. Kiersin pesät kolmeen kertaan. Viime viikolla oli neljäs kierros, jonka yhteydessä keräsin ruokintalaatikot pois. Tarhaajilla on erilaisia menetelmiä ja pesärakenteitakin talvehtimista varten. Minä lisäänkaton alle vaahtokumipatjasta leikatun levyn lisäeristeeksi ja pesän ulkopuolelle tervapapeeria l

Kevättä rinnassa?

  30.11.-23 otettu kuva.  En pidä  pimeästä talvisydämestä lainkaan. Mutta sekin on kestettävä, jos aikoo nähdä taas uuden kevään ja kesän. Tätä kirjoittaessani on kuitenkin jo helmikuun loppu ja päiväkin on pidentynyt jo huomattavasti siitä, mitä se on lyhyimmillään ollut. Valo on se mikä saa minun vereni taas kiertämään kunnolla. Niinpä sain aikaiseksi pitkästä aikaa taas kirjoittaa jotakin tilamme asioista.  Talvella on aikaa koittaa myydä niitä tuotteita, joita meillä on jäänyt myytääväksi. Viime kesän hunajasato oli meillä n. 20% normaalista sadosta ja myytävä hunaja loppuikin jo jouluna. Siitepölyä sen sijaan tuli normaalisti ja sitä kyllä riittää meillä kesään. Ei niinkään sen takia että sitä olisi paljon, vaan lähinnä sen vuoksi ttä harva ymmärtää, kuinka upean terveellinen tuote mehiläisten keräämä siitepöly on. Lisäksi meillä on jonkin verran pakastettua vadelmaa, vadelmahilloa, luomumarjamehua ja joitakin muita tuotteita pieniä  määriä. Marikan tekemiä saippuoita, huulirasvo