Siirry pääsisältöön

Toimintakykyisiä elinvuosia !

Usein ajatellaan, että elämä on arpapeliä. Kyllä se sitä osittain onkin, mutta ei toki kokonaan. Meihin saattaa iskeä perinnöllinen sairaus, saatamme joutua onnettomuuteen ilman omaa syytämme tai saada jonkin virustartunnan, mitä emme olisi voineet välttää. Mutta.... Kun sairaalassaolopäiviä tutkitaan, länsimaissa jo enemmistö niistä aiheutuu elintavoistamme. Yllättävän monet fyysiset ja jopa psyykkiset vaivamme olisivat vältettävissä tai niiden esiintyminen voitaisiin siirtää vuosia tai jopa vuosikymmeniä eteenpäin jos niin haluaisimme. Ja mikä ihmeellisintä, me pääasiassa tiedämme nämä asiat. 

Matkalla ...


Kun maailmalla on tutkittu ns. sinisiä alueita, ts alueita joissa ihmiset elävät pitkään toimintakykyisinä, nousee samat asiat esiin. Terveellinen monipuolinen ravinto, liikunta, riittävä lepo, mielekäs tekeminen ja sosiaaliset kontaktit. Niin ja tietenkin epäterveellisten asioiden välttäminen, kuten runsas alkoholi, tupakointi lääkkeiden väärinkäyttö...  . En ole elänyt elämääni tällä tavoin, kaikkea muuta. Mutta tein oman elämänttaparemonttini vähän yli 50-vuotiaana ja ainakin omasta mielestäni tuloksia on tullut. Jätin tuolloin alkoholin kokonaan, samoin tupakoinnin. Aloin vähitellen liikkumaan enenevässä määrin ja mitä pidemmälle aika on kulunut, sitä nemmän olen kiinnittänyt ravintoon huomiota. Voisi kai sanoa, että huolehdin itsestäni ja pyrin elämään kykyjeni ja olosuhteitteni mukaan terveellisesti. 

5.10 pyöräilin  Sveitsissä 133 km 

Tuoreen luomuviljelijän kesä oli työn täyteinen eikä lomille jäänyt aikaa. Ei kovin paljon liikunnallekkaan. Toki hyötyliikuntaa kertyi runsaastikkin. Pyöräilyä lisäsin elokuu  alusta jonkin verran viikko-ohjelmaani. Nyt maltoin jättää luomutilan työt hetkeksi taakse ja lensin pakatun polkupyöräni kanssa Zurichiin.    Sveitsi on niitä harvoja euroopaan maita, jossa en ole pyöräillyt 2009:n jälkeen, jolloin ensi kerran tein matkan kotimani ulkopuolelle pyörällä. Vähäisen kesäisen ajeluni takia valitsin helpon reitin ja ajelin Geeneven kautta Ranskan rannikolle ja sieltä Espanjaan Barseloonaan. 12 pyöräilypäivää ja 1400 km n. 50 kg painavalla matkapyörällä (Paino varusteineen). Kuntoni vuoksi olisin voinut jatkaa matkaani ties minne. 

Sveitsissä on isoja järviä vuorten lisäksi.


Miksi tällaisia kertoilen?  Olen 70-vuotias, mitä asiaa en kovin mielelläni mainosta. Mutta ikä on mikä on. Uskoakseni olen ikäisekseni hyvässä kunnossa. Joskus tuntuu kuin jonkun kommenteista kuultaisi läpi ajatus, että minä olen syntynyt hyväkuntoiseksi. Asia ei toki ole niin. Niin kuin aiemmin totesin, tein oman elintaparemonttini ja nykyinen terveydentilaani on ratkaisevassa määrin tuon remontin syytä. Siis ei mitään kuuria, vaan pysyviä terveellisiä elämäntapoja; liikuntaa, riittävä yöuni, terveellinen monipuolinen ja puhdas ravinto, merkityksellinen arvojen mukainen elämä Marikan kanssa yhteisellä luomutilalla ja hyviä ihmissuhteita joita koitan opetella vaalimaan.  

Välimeren rannikolla on paljon katseltavaa.


Toivoisin voida jakaa näitä kokemuksiani ja tunteitani vappaana tuulen hivellessä kasvojani väliin auringon kanssa, hengittäen raikakasta ilmaa paita hieman hiestä märkänä ja kauniita maisemia ihaillen. Innostus uusista paikoista, maisemista, rakennuksista, maista.... mikään ei ole vielä kadonnut. Olen utelias vieläkin kuin pikkupoika. ts. elämä on elämisen arvoista. Tiedän, että monilla ikäisillänikin on jo vaivoja joille ei voi mitään. Mutta useimmilla on asioita, joille voi. Ja paras voija on ihminen itse. Mitään ei tapahdu huomenna, kaikki mikä tapahtuu, tapahtuu aina tänään. Jos yksikin ihminen saa kipinän muuttaa jotain elämäntapaanssa parempaan suuntaa tämän kirjoituksen takia, silloin en turhaan kirjoitellut. 













Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raporttia tilan touhuista

  Vadelmapenkki 28.7.2023 Aioin sanoa, että olen ollut laiska kirjoittamaan blogia. Oikeastaan ei ole ollut kysymys laiskuudesta, kyllä koko ajan touhua on riittänyt. Nyt kuitenkin ajattelin kertoa hieman tämän kesän kulusta. Aloitan vaikka vadelmasta, koska sen kanssa työt keväällä alkoivat.  Tane tutkii tilannetta ennen leikkuuta. Huhtikuussa, kun lumet vielä olivat maassa, aloitin vadelman leikkauksen. Laikkasin kaikki vanhat versot pois ja harvensin kuluvan kesän satoversot  10 - 14 kpl metrille. Lopuksi asettelin vadelmat V-tuentaan. Näin kerrottuna kaikki mahtui kolmelle riville. Penkkiä on kuitenkin noin kilometrin verran, joten kyllä siinä aika monta tuntia takapuolta siirreltiin.  Leikkuujälkeä. Leikkaamisen jälkeen pääsin laittamaan ensimmäistä kertaa vadelmia V-tuentaan. Edellisellä vuonna jänikset lyhensivät kasvustoa niin paljon, että V-tuenta ai ollut mahdollista. Olin kuitenkin aidannut koko alueen syksyllä ja puput pysyivät pellolta poissa. Tässä vaiheessa kaikki näytti

Mehiläiset talvehtimaan!

  Viimme kesän vadelmat ovat pakastimissa, pääasiassa  asiakkaiden, mutta on niitä hieman tilallakin, jos joltakulta loppuu kesken. Kesän kiireet ovat takana ja uuteen kesään on matkaa monta kuukautta. Mutta ehkä jo kuuden kuukauden päästä pääsen leikkaamaan vadelmia uutta satoa varten. Nämä kuvan versot, jotka tuottivat viime kesän sadon, leikataan kaikki pois ja uudetkin versot harvennetaan sopivaan tiheyteen. Paljon riippuu tarlvesta, millaisen sadon vadelma tuottaa ensi kesänä.  Talviteloille varusteltuja mehiläispesiä.  Mehiläispesistä kerättiin hunajaosastot pois elokuun alussa. Sen jälkeen niille tarjottiin luomusokeria talviruoaksi n. 60%:a liuoksena, kaikkiaan yli 30 litraa/ pesä. Kiersin pesät kolmeen kertaan. Viime viikolla oli neljäs kierros, jonka yhteydessä keräsin ruokintalaatikot pois. Tarhaajilla on erilaisia menetelmiä ja pesärakenteitakin talvehtimista varten. Minä lisäänkaton alle vaahtokumipatjasta leikatun levyn lisäeristeeksi ja pesän ulkopuolelle tervapapeeria l

Kevättä rinnassa?

  30.11.-23 otettu kuva.  En pidä  pimeästä talvisydämestä lainkaan. Mutta sekin on kestettävä, jos aikoo nähdä taas uuden kevään ja kesän. Tätä kirjoittaessani on kuitenkin jo helmikuun loppu ja päiväkin on pidentynyt jo huomattavasti siitä, mitä se on lyhyimmillään ollut. Valo on se mikä saa minun vereni taas kiertämään kunnolla. Niinpä sain aikaiseksi pitkästä aikaa taas kirjoittaa jotakin tilamme asioista.  Talvella on aikaa koittaa myydä niitä tuotteita, joita meillä on jäänyt myytääväksi. Viime kesän hunajasato oli meillä n. 20% normaalista sadosta ja myytävä hunaja loppuikin jo jouluna. Siitepölyä sen sijaan tuli normaalisti ja sitä kyllä riittää meillä kesään. Ei niinkään sen takia että sitä olisi paljon, vaan lähinnä sen vuoksi ttä harva ymmärtää, kuinka upean terveellinen tuote mehiläisten keräämä siitepöly on. Lisäksi meillä on jonkin verran pakastettua vadelmaa, vadelmahilloa, luomumarjamehua ja joitakin muita tuotteita pieniä  määriä. Marikan tekemiä saippuoita, huulirasvo