Mehiläiset talvehtimaan!

 

Viimme kesän vadelmat ovat pakastimissa, pääasiassa 
asiakkaiden, mutta on niitä hieman tilallakin, jos joltakulta
loppuu kesken.

Kesän kiireet ovat takana ja uuteen kesään on matkaa monta kuukautta. Mutta ehkä jo kuuden kuukauden päästä pääsen leikkaamaan vadelmia uutta satoa varten. Nämä kuvan versot, jotka tuottivat viime kesän sadon, leikataan kaikki pois ja uudetkin versot harvennetaan sopivaan tiheyteen. Paljon riippuu tarlvesta, millaisen sadon vadelma tuottaa ensi kesänä. 

Talviteloille varusteltuja mehiläispesiä. 

Mehiläispesistä kerättiin hunajaosastot pois elokuun alussa. Sen jälkeen niille tarjottiin luomusokeria talviruoaksi n. 60%:a liuoksena, kaikkiaan yli 30 litraa/ pesä. Kiersin pesät kolmeen kertaan. Viime viikolla oli neljäs kierros, jonka yhteydessä keräsin ruokintalaatikot pois. Tarhaajilla on erilaisia menetelmiä ja pesärakenteitakin talvehtimista varten. Minä lisäänkaton alle vaahtokumipatjasta leikatun levyn lisäeristeeksi ja pesän ulkopuolelle tervapapeeria lähinnä tuulisuojaksi. Lisäksi lentoaukko varustetaan hiirisuojalla. Pesän kannalta olisi tärkeää, että se tuulettuu riittävästi. Ruokintasokeri sisältää mehiläisen varastoinninkin jälkeen vettä, jonka pitää päästä haihtumaan pois.

Kun tarhaamme mehiläisiä luomuna, joku viljelee sokerijuurikasta 
luomuna.

Mehiläinen ei nuku talviunta niin kuin karhut, eikä mehiläisistä taalvehdi vain kuningatar, niin kuin kimalaisilla. Mehiläiset elävät toiminnallista elämää talven läpi, syövät ja liikkuvat pesässä. Tämä on minusta kummallista. Työläismehiläinen elää kesällä vain muutaman viikon, miten se sitten pysyy hengissä läpi talven. Toki niitä kuolee aika paljon ja siksi pesän tulisikin olla vahva, jotta se selviää talven läpi. Minua aina huolestuttaa kuinka ne pärjäävät. Tilastollisesti pesistä kuolee tarlven aikana 15 - 20%. Tietenkin se keväällä harmittaa kun vastaan tulee kuollut pesä. Syitä pesän menehtymiseen on monia. Yksi niistä on talviruoan loppuminen.

Siitepöly on mehiläisen keräämä huippuravinne!

Viime kesä oli minun tarhaajaurani huonoin hunajan suhteen. Joku ammattitarhaaja kuvasi asiaa sanalla "katastrofi". Minä en osaa sanoa mitään yksittäistä seikkaa, miksi näin kävi. Onneksi siitepölyä tuli suunilleen sama määrä kuin edellisenäkin vuotena. Hunaja on arvokas luonnontuote, siitepöly on mielestäni vielä monin verroin arvokkaampi. Sen sisältämät lukuisat ravinteet, vitamiinit ja muut terveyden kannalta hyödylliset aineet muodostavat sellaisen kokonaisuuden, että ainakaan minä en keksi mitään vastaavaa.